Ihopositiivisuus: kaunis iho kuuluu kaikille
Kaunis iho, lasi-iho ja meikkipohjan virheetön kuulaus on näkynyt meikkitrendeissä viimeaikoina todella vahvasti. Kautta aikojen on ihannoitu virheetöntä ihoa, joten voisi sanoa että kaunis iho on aina muodissa. Kaunis meikkipohja on meikin tärkein osa-alue. Jos iholla kuitenkin on asioita, joita ei pysty peittämään ja joista tuntee epävarmuutta, voiko iho silloin olla kaunis?
Olen kertonut avoimesti somessa ihoni matkasta, nuoruusiän pahasta aknesta ja taistelusta akneihoa vastaan vielä aikuisiälläkin. Aloitin kolme kuukautta sitten hormonaalisen ehkäisyn uudestaan, joka oli kuin tuulta aknen purjeisiin. En ole nähnyt pitkään aikaan yhtäkään finnitöntä päivää.
Sen sijaan, että yrittäisin taistella aknea vastaan, olen yrittänyt parhaani mukaan elää sen kanssa. Tiedän ihoni reagoivan herkästi asioihin epäpuhtauksilla. En voi silti kieltää, ettenkö lisääntyneestä itsevarmuudesta ihoani kohtaan tuntisi silti ajoittain tuntemuksia, joissa koen epävarmuutta. Voiko ammattimeikkaajan iho näyttää tältä? Aiheuttaako se asiakkaissa tai somekanavieni seuraajissa epäluottamusta? Pitääkö minun yrittää peittää ihoni epäkohtia parhaani mukaan? Meikillä pystyy peittämään paljon muttei kokonaan. Ihon tekstuuria on mahdotonta poistaa sen päälle maalaamalla.
Ihopositiivisuudesta terminä innostuin parivuotta sitten tutustuttuani kehopositiivisuuden maailmaan. Huomasin tiettyjen somekasvojen jakavan kuvia muotijulkaisuista, joissa näytettiin mallien iho ennen jälkikäsittelyä ja käsittelyn jälkeen. Ihmiset jakavat itsestään rohkeammin kuvia meikittä. Rohkaistuin jakamaan itsestäni kuvia aivan täysin sellaisena kuin olen aamuisin someen ja hämmästyin saamastani palautteesta. Moni rohkaisi jakamaan kuvia meikittä, myös meikkikuvia mahdollisimman vähän siloiteltuina. ”Anna tekstuurin näkyä”. Huomasin pian muidenkin jakavan itsestään kuvia meikittä somessa.
Monen korvaan voi kuulostaa aivan normaalilta käydä ruokakaupassa ilman meikkiä tai ylipäätänsä olla meikkaamatta lähes koskaan. Tiedän kuitenkin, että monelle se on yllättävän suuri kynnys. Tunnetaan ehkä huonommuuden tunnetta epäpuhtaasta ihosta, pelätään muiden ajattelevan meidän rupsahtaneen, kun iholle syntyy ensimmäiset juonteet. Kasvoista voi löytyä arpia menneestä elämästä tai muita jälkiä, jotka kulkevat mukanamme aina. Vaikka ei olisi koskaan kokenut aknea tai huonokuntoista ihoa, iho aivan varmasti vanhenee ennemmin tai myöhemmin, muuttaa muotoaan iän myötä. Ikä, epäpuhtaudet, arvet tai jäljet eivät tee ihosta rumaa. Ne ovat ominaisuuksia, jotka ovat osa meitä. Siinä missä on erilaisia kehoja, eri värisiä, -muotoisia, -tuntuisia, myös ihomme on kaikkia näitä. Ne ovat erilaisia. Siksi haluan kannustaa kaikkia löytämään itsestään ne hyvät puolet, niin meikillä kuin ilman.
Koska sä olet viimeksi hengaillut julkisilla paikoilla ilman meikkiä? Onko sulle haastavaa lähteä ihmisten ilmoille meikittä? Keskustelua saa jatkaa kommenttiboksissa :)