Meikkaaminen on puhututtanut siitä asti, kun naiset ovat meikanneet. Meikkaaminen on itsensä ehostamista, taidetta, ammatti, taito, palvelu, harrastus ja niin paljon muuta. Moni yhdistää meikkaamisen  itsensä muokkaamiseen tai haluun olla jotakin, mitä ei ole ilman meikkiä. Liian usein meikkaamisen yhteydessä puhutaan huonosta itsetunnosta. Onko naisen pakko meikata? Onko tilanteita, joissa meikkaaminen on välttämätöntä? Voiko ihminen saada erilaista kohtelua samanlaisessa tilanteessa ilman meikkiä kuin meikin kanssa?

Maailmassa jossa nyt elämme, meikkaaminen naisten keskuudessa on todella yleistä (sekä miesten, lisääntyvissä määrin). Meikki kuuluu monelle oleelliseksi osaksi omaa tyyliä sekä persoonallista ulosantia. Meikkaajia on erilaisia, toiselle riittää viisi minuuttia aamuisin siinä missä toinen nauttii viidenkymmenen minuutin meikkisessiosta ennen kotoa poistumista. Molemmat tavat ovat aivan yhtä hyväksyttäviä siinä missä myös itse valittu täysi meikittömyys. Siitä huolimatta kuulee tapahtuvan tilanteita, joissa on saanut eriarvoista kohtelua meikittömänä. Asioi sitten kaupan kassalla tai kosmetiikkaliikkeessä, mielestäni ei pitäisi olla minkäänlaista merkitystä sillä, onko asiakas meikannut vai ei. Siisti, huoliteltu ulkonäkö ei vaadi aina meikkiä. Meikki ei aina tarkoita siistiä ja huoliteltua ulkonäköä. 

Kauneudenhoitoalalla työskennellessäni tiedän, että alan ammattilaisilta vaaditaan siistiä ulkonäköä. On suotavaa, että kampaajalla on hiukset työpaikalla siististi värjäsi hiuksiaan tai ei. Kevyt ehostus kampaajalla sekä meikkaajalla on osa ns. fyysistä käyntikorttia, jolla luodaan asiakkaalle ammattimainen, positiivinen ensivaikutelma. Asiakkaita on erilaisia siinä missä ammattilaisiakin, joten mielestäni ei ole väärin toimia kampaajana, joka ei meikkaa ollenkaan jos se toimii oman kohderyhmän kanssa. Osa uusista asiakkaista voi valita kampaajansa tyylillisistä seikoista tai puhtaasti suositusten saattelemana. Siististä ulkonäöstä ei ole koskaan haittaa.

Jos kuitenkin poissuljetaan kauneudenhoitoalan ammattilaiset, jotka toimivat tietynlaisina kauneuden sanansaattajina ja auttavat työkseen kuluttajia löytämään keinoja korostaa omaa kauneuttaan, koen silti meikkaamisen aiheuttavan painetta ihmisissä. Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan itseään riittämättömäksi siitä syystä, ettei meikkaa. Kenenkään ei tarvitse meikata vain siksi, että se on yleinen kriteeri naisellisuuden tai viimeistellyn ulkomuodon saavuttamiseksi. Ystäväpiiriini kuuluu paljon ihania, upeita naisia, jotka eivät meikkaa ollenkaan tai meikkaavat hyvin kevyesti. Asiakkaisiini kuuluu paljon meikkaavia ja vähemmän meikkaavia naisia, joista koen jokaisen olevan yhtä kaunis, persoonallisen ja uniikin ulkonäön omaava.

Myöskään paljon meikkaavan ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa siitä, että meikkaa. Keskusteluryhmistä tulee paljon luettua aiheista, kuten ”Miesten huijaaminen liiallisella meikillä”, ”Naisella täytyy olla huono itsetunto kun meikkaa noin paljon” tai  ”Mitä se peittelee kun meikkaa paksusti”. Hurjinta on, että valtaosa tämän henkisestä keskustelusta käydään naisten välillä.

Voisin sanoa lukeutuvani tähän jälkimmäiseen, enemmän meikkaavaan ryhmään (vaikka lokeroiminen ja ryhmittely onkin aika ahdistavaa). Meikkaaminen on harrastus, intohimo, rentoutumiskeino, taidetta sekä tietysti omalla kohdallani vahvasti osa ammattiani. En osaa nähdä sitä huonona ominaisuutena, oli meikkiä naamassa enemmän tai vähemmän. On mahtavaa, että meikin avulla pystyy muokkaamaan omaa ulkonäköä siihen suuntaan kuin itsestä tuntuu hyvältä. Välillä on ihana meikata niin vahvasti, että meikin avulla saa pienen boostauksen itsetuntoon. Tällaisia boostauksia tuntee tarvitsevansa välillä työhaastatteluihin tai jännittäviin tilanteisiin. Joskus taas olo on itsevarma kevyessä meikissä, jopa meikittömänä. Meikki ei ole ollut pitkään aikaan kohdallani osa sitä, miten näen itseni. Tiedän kuitenkin, että aina ei ole ollut niin. Nuorempana tunsin nimenomaan ulkoa tulevaa painetta meikkaamiseen. Meni vuosia ennen kuin uskaltauduin esimerkiksi kauppaan ilman meikkiä tai yöpyä uuden miestuttavuuden luona ilman, että suihkun jälkeen sipaisin peitevoidetta silmien alle ja ripsiväriä kevyesti yläripsiin. Tuntui, etten riittäisi täysin sellaisena kuin olen. Ja olen aika varma, että osa naisista tuntee tai on tuntenut joskus samankaltaisia tuntemuksia.

Haluaisin tällä postauksella herätellä sua ajattelemaan, miksi meikkaat? Onko tilanteita, joihin meikkaat vaikket oikeastaan haluaisi? Tai haluaisitko meikata enemmän, mutta pelkäät mitä se herättäisi muissa?

Me kaikki riitetään, meikillä tai ilman <3