Joskus kampaajakäynti saattaa aiheuttaa erikoisiakin inspiraatiopuuskia. Siinä hiusten leikkauksen ohessa palaset loksahtelevat paikoilleen ja haaveet ja toiveet omasta tulevaisuudesta saavat konkreettisemman muodon. Multa löytyy tällähetkellä puhelimen muistio täynnä blogipostausideoita, jotka päätin tänään kuitenkin siirtää hetkeksi syrjään ja kirjoittaa teille ajatuksia tulevaisuudesta, uratoiveista ja kiitollisuudesta. Kaiken kauneushöpsöilyn takana kuitenkin kuohuu ja elämä etenee omalla painollaan eteenpäin (ja välillä taaksepäin).

Osa teistä on saattanut aikaisemmista postauksista huomatakin, että olen ollut puolisen vuotta työttömänä. Tämän kanssa olen oppinut vasta viimeaikoina elämään ja löytämään sitä todellista paloa siihen, miltä haluaisin tulevaisuuteni näyttävän. Kerrottakoon sivuseikkana, että työttömyyteni oli täysin itsestäni riippumaton asia. Hain keväällä opiskelemaan, sillä alanvaihto oli päällimmäisenä mielessä ja suurin toiveeni. Opiskelupaikkaa ei auennut, tuntui kuin joku olisi työntänyt jyrkänteeltä alas (jep, olen aika herkkänä ollut viimeaikoina) ja tulevaisuus näytti ihan törkeän synkältä. Aivan kuin työttömyys ja saamatta jäänyt opiskelupaikka jättäisi ikuisen ”loser”- leiman otsaan. Omat unelmat ja niiden tavoittelu, ura ja jonkinlainen luottamus tulevaisuudesta varaavat suurta paikkaa ihmisen identiteetin rakentumisessa. Liian pitkän hetken epävarmuus tuntui musertavalta.

Lähilammikon lenkkeilymaisemat osaavat välillä sykähdyttää. 

Olen sellainen ihminen, että innostun nopeasti asioista. Intuitiivisuus, idearikkaus ja heittäytymiskyky ovat ehdottomasti niitä hyviä ja huonoja puoliani samanaikaisesti. Kun oma elämäntilanne ja sen kaivaman kuopan pohjan tuijottelu alkoi kyllästyttään, haki mieleni nopeasti punaista lankaa johon tarttua. Aiemmin ainoana pakokeinona näkemäni opiskelupaikka alkoi siirtyä mahdollisuuteen ja ajatukseen itsensä työllistämisestä. Yrittämisestä. Miltä tuntuisi yrittää? Koko elämänihän tässä olen yrittänyt enemmän tai vähemmän, tosin en ihan siinä tarkoituksessa kuin mitä nyt suunnittelisin yrittäväni. Ajatus omien taitojen valjastamisesta, itselle rakkaiden asioiden muuttamisesta työksi ja konkreettinen työnsä jäljen näkeminen inspiroi niin hurjasti, että olen päättänyt ottaa asiasta enemmän selvää. Ja kuka tietää, ehkä jo loppuvuodesta pyöritän omaa yritystäni.

Eipä uskoisi, että vielä kuukausi sitten olin aivan varma ettei musta tule koskaan mitään. Nyt näen kasan taitoa ja tietoa, jotka odottavat vain muuntautumistaan työksi. Itsevarmuus ja luottamus omaan tekemiseen on kasvanut viimeviikkoina, josta pääsenkin tämän postauksen inspiraation lähteeseen, kiitollisuuteen. Kun alkukesästä kävin ns. pohjalla, otin tavoitteeksi omien asenteiden muuttamisen. Olen aina ollut herkästi tunteiden vietävissä ja jos negatiivisia tuntemuksia on elämässä liikaa, on niitä todella vaikea saada käännettyä takaisin positiiviselle taajuudelle. Viimeviikkoina olen ottanut jokailtaiseksi rutiiniksi ennen nukkumaanmenoa meditaation, jossa kiitän kaikesta, mikä on kiitollisuuden arvoista. Niitä asioita on yllättävän paljon! Milloin olen kiitollinen eletystä päivästä, siitä että olen voinut hyvin, saanut viettää aikaa ystävien kanssa, läheiset ovat terveitä ja mieleni on virkeänä valmis keksimään jotakin uutta joka päivä. Ajattelen joka ilta toiveikkaana seuraavaa päivää ja sitä, mitä toivon tapahtuvaksi lähitulevaisuudessa. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa nukkuminen, kuin unelmoimalla?

Sateenkaaripilvi Kroatian Pulassa. Aika mieletön näky keskellä taivasta!

En kiellä, etteikö koskaan olisi päiviä kun mieli meinaa karkailla vanhoihin tapoihin ja pelkoon pettymyksestä. Ne ovat kuitenkin osa elämää ja uskon vahvasti että pettymyksistä selviää, kun lopun ajan on elänyt nauttien pienistäkin asioista.

Blogi ja Instagram- blogini ovat olleet mulle todella suuri kanava, jonka kautta elää pientä siivua unelmieni elämästä työttömyydestä huolimatta. Saamani palaute, uudet tuttavat ja verkostoituminen ovat antaneet päiviini todella paljon sisältöä ja sitä tarmoa, joka on välillä ollut hukassa. Tahdon siis kiittää teistä jokaista, joka olette joskus klikanneet blogini auki tai lukeneet postauksen. Olen teistä todella kiitollinen!

Toivottavasti ette saaneet ähkyä sanasta ”kiitollisuus”. Palataan seuraavan kerran taas kauneuspostauksen parissa <3