Pääsiäisestä ei päivääkään

img_20180329_094944.jpgimg_20180329_094911.jpg

Kevään ensietappi, jota kutsutaan myös pääsiäiseksi alkaa olla takana päin. En kuulu mihinkään hengelliseen kuntaan enkä ole koskaan pitänyt pääsiäistä mitenkään merkittävänä juhlana. Tiedän, miksi pääsiäistä juhlitaan, mutten pääse sen syvimpään olemukseen itse sisälle. Vietin pääsiäiseni perheen kanssa ja kaikki huipentui kahteen päivään sairaalassa. Ehdin miettiä paljon pääsiäistä ja sen merkitystä omassa elämässä. Pintapuolisesti pääsiäinen on aina ollut omalla kohdallani virallinen siirtyminen kohti kevättä. Lapsena pääsiäisen aikaan kierrettiin ovilla virpomassa, maassa alkoi olla sulamisen merkkejä ja kengät toivat kuraa eteisen matolle samalla kun korit oli kerätty täyteen suklaata ja herkkuja. Päästiin jo hyppimään ensimmäisiä kertoja hyppynarua vaikka kura roiskuikin parkkipaikalla naapureiden vastapestyjen autojen kylkiin. Pääsiäisessä sanana on vahvana painona sana ”päästä”. Jeesus nousi kuolleista ja pääsi näin ulos haudasta, jonka suulta vieritti suuren kiven. Ihmiset pääsevät synneistään. Synninpäästö. Synkästä talvesta päästään kohti kevättä ja aurinkoa, monelle sitä voimaannuttavampaa vuoden aikaa kohti. Pääsiäinen kuvastaa monenlaisia ”pääsemisen” tilanteita ja tapahtumia niin uskonnollisessa kuin vuodenajan vaihtumista kuvaavassa merkityksessä. 

Tänä vuonna pääsiäinen merkitsee itselleni hyvin paljon anteeksiantamisen, arvostuksen ja itsensä voittamisen aikaa. Voitin itseni ja ylpeyteni ja pääsin antamaan anteeksi. Siirryttiin kohti uutta, eheämpää polkua ihmissuhteiden saralla. Pääsin hoitoon, jossa vihdoin selvitettiin kehossani tapahtuneiden muutosten ja kipujen syyt. Opin arvostamaan hetkessä pieniä asioita, joita elämä meille tarjoaa. Liian harvoin osataan arvostaa pieniä itsestäänselvyyksiä kuten käveleminen ja liikkuminen ilman kipuja ja esteitä. Pääsin tutustumaan sairaalassa erilaisiin ihmisiin, jotka ilman esteitä kertoivat itsestään ja sain heiltä palasen sitä voimaa, mikä kaikista kivuista huolimatta oli suuresti läsnä niillä kolkoilla käytävillä joilla kulkee tuhansia erilaisia tarinoita ja tilanteita. 

Pääsiäinen sai tänävuonna aivan uuden merkityksen. Ehkä löysin palan sitä hengellisyyttä, josta monet puhuvat. 

 

Koska pääsiäinen on myös materialisoitua juhlaa, kuten ystävänpäivä, Joulu tai vaikkapa juhannuskin, päädyin torstaina piristämään itseäni pääsiäisteemaisella meikillä. Keväällä luonto puhkeaa kukkaan. Pääsiäisenä ei ihan vielä päästy näkemään ensimmäisiä leskenlehtiä, mutta meikissä halusin jo ilakoida kevään värejä ja pian kukkaan puhkeavaa luontoa.

Luomilla käytetty Juvia’s placen ”The Zulu”- palettia, pisteissä Nyxin Liquid suede huulipunaa sävyssä Pink lust, Sinisessä linerissa Juvia’s Placen The masquerade- paletin sävyä Chi ja ripsissä Lorealin Million volume Excess– ripsaria. Huulilla Jeffree Starin Christmas cookie velour liquid lipstick.

 

Kauneus Meikki Syvällistä

Glow baby glow

img_20180306_120112.jpgimg_20180306_120324.jpg

Ennen niin klassiset perussävyt silmissä kulkenut Ida on heittäytynyt ihan hulluksi värien rintamalla viime kuukausina. Eilen kokeilin mm. pääsääntöisesti vähän kirkkaampaa vihreää luomilla ja huulilla oli korallinpunaista. Kevät, sinuako syytän tästä? Mutta pysytään vielä hetki semiturvallisilla alueilla, nimittäin tämä kyseinen look on vielä suhteellisen mukavuusalueellani, onhan siinä metallisävyjä ja murrettuja punaisen sävyjä. Käytin meikissä Jeffree Starin Androgyny palettia, josta sävyinä toimivat Safe word, Androgyny ja Fetish sekä silmien sisänurkassa sekä liikkuvalla luomella Frosting. Rajauksissa Jeffreen nestemäinen huulipuna sävyssä Scorpio (täydellinen mutainen violetti). Huulilla samalta merkiltä sävy Christmas cookie (uusi suosikkinude!). 

Olen viimeaikoina huomannut inhoavani poskilla olevia näppylöitä niin paljon, että jouduin syyllistymään pieneen blurrin käyttöön instagramin puolella. Eli jos julkaisen samoja kuvia täällä ja instagramissa ja huomaatte niissä ihon puolesta erilaisuutta, se johtuu siitä. En koe kuitenkaan blogissa suuremmissa kuvissa blurrin näyttävän kovin hyvältä, joten skippasin sen käytön täällä julkaistavissa kuvissa kokonaan. Vaikka kailotan itsensä rakastamisen ja hyväksymisen puolesta, en silti voi allekirjoittaa täysin näitä asioita omalla kohdallani. Sanotaanko näin, että prosessi on käynnissä. Pikkuhiljaa luonnolliset asiat tulee hyväksyttyä, mutta silti on päiviä kun tekisi mieli vaan vetää konkreettisesti naamari päähän kun esimerkiksi töissä huomaa suuren finnin ilmestyvän keskelle poskea. Mutta pikkuhiljaa, vauvan askelin.

 

Muoti Meikki Päivän tyyli