Ladataan...

Kesä on ollut hiljaisuuden aikaa blogissa, monestakin syystä. Ensinnäkin on oltu paljon reissussa erilaisilla mökeillä ja sukulaisilla. Toisekseen vauva on kehittänyt tavan nukkua vain lyhyitä päikkäreitä monta kertaa päivässä, jolloin blogaamiseen aikaa on ollut muutenkin vähemmän.

Tämä sai pohtimaan muutenkin jatkoa. Blogi syntyi tarpeesta purkaa ajatuksia siitä, hankimmeko lapsia vai ei. Noh, lopputulos nukkuu nyt päikkäreitä liinassa sylissä, joten se tuli tavallaan ratkaistua. Hoidoista ja raskaudesta oli luontevaa kirjoittaa, ne olivat niin elämää mullistavia ja halusin työstää asiaa kirjoittamalla ja että muistaisin myöhemmin jos sama tilanne tulisi eteen. Mutta mitä nyt? Elämä on muuttunut lapsiperhearjeksi, soseita, kakkavaippojen ihmettelyä, muskarin valintaa syksyksi, töihin paluun pohtimista. Onko minulla tästä mitään erityistä sanottavaa, mitä minua paljon paremmat blogaajat eivät ole jo sanoneet?

Toinen juttu on se, että tästä nykyisestä elämästä kirjoittaminen vaatisi jollain tavalla vauvasta kertomista ja huomaan olevani yhä haluttomampi jakamaan julkisesti vauvasta mitään. Kuvia ei ainakaan, mutta jotenkin tuntuu väärältä kertoa muutenkaan. Tämä on vähän ristiriitaista, luenhan mielelläni muiden blogeja. Noh, tätäkin on pohdittu aiemmin kattavasti ja jokainen joutuu tekemään omat ratkaisunsa asian suhteen. Itse koen että voidakseni kirjoittaa mielenkiintoisesti elämästämme siitä pitäisi myös jakaa jotain ja en tiedä miten suhtaudun siihen nyt kun meitä on kaksi. Raskausaika oli jotenkin eri asia, silloin kyse oli vain minusta vaikka tietysti voidaan ajatella että olihan se vauvakin siellä olemassa. 

Mutta tästä päästään tähän anonymiteetin ongelmaan laajemmin. Väistämätön tapahtui ja ihmiset tosielämästä alkoivat tunnistaa minut blogista. Osa yllätyksistä oli mukavia, osa sai ajattelemaan että niin, tätä tosiaan voi lukea kuka vain. Olen kirjoittanut paljon aika henkilökohtaisiakin ajatuksia, ei nyt mitään mitä lähimmät ystävät eivät tietäisi mutta paljonkin sellaista mitä esim. työkavereiden ei välttämättä tarvitse tietää. 

Toisaalta taas painaa se, miten paljon olen nauttinut kirjoittamisesta ja Lilyn yhteisöstä. Olen seurannut monien samaan aikaan raskaana olleiden matkaa ja saanut paljon vertaistukea täältä, en vähiten loppuraskauden perätilapohdintojen aikana, kiitos kaikille silloin osallistuneille. Täällä on pääsääntöisesti aivan mahtava meininki ja monella tapaa elämäni olisi paljon tylsempi ilman ihmisiä täällä. 

Samaan aikaan huomaan eroavani erilaisista Facebook-keskusteluryhmistä koska huomaan saavani paineita äitiyteen huomaamatta, alkavani pohtimaan pitäisikö minun sittenkin leipoa sokeriton syntymäpäiväkakku lapselleni (siis oikeasti, mikä juttu se on? eihän se kakku sitä 1 v sankaria varten oo vaan niitä aikuisia... :D ) Vaikka alkuun naurattaa miten eri tavalla ihmiset asioita tekevät niin sitten ne ajatukset kuitenkin jäävät alitajuntaan elämään koska jostain syystä äitiys on niin erikoinen juttu, yksityistä ja yhteisöllistä samaan aikaan. 

Lyhyesti sanottuna se sisäinen paine kirjoittamiseen on jollain tapaa rauennut. Kertooko se elämän seestymisestä, ei ole pakottavaa tarvetta selvittää itselleen ajatuksia vai kiireistymisestä, ei ole aikaa prosessoida ajatuksia, en tiedä. Tavallaan koen, ettei minulla ole aiheita kirjoittaa. Parhaat postausideat syntyivät yösyöttöjen aikana ja vauva on oppinut sen verran nopeaksi syömään öisin että pystyn itsekin pysymään jonkinlaisessa horteessa eivätkä ajatuksen pätkät muodostu lauseiksi samaan tapaan kuin ennen. 

Toisaalta niitä postausideoita olisi vaikka miten. Lapsen uni - ikuinen kestosuosikki, kantoliinat - uusi ja täydellinen hurahtaminen, vaunuarvostelu - miten Baliokset toimii hissittömässä kerrostalossa, lastenvaatteet - miksi ihanat Polarn o Pyretin vaatteet nyppyyntyy heti pesussa mutta H&M conscious-bodyt ei millään ja miten voisi perustella itselleen Gugguun jumpsuitin oston, äitiyden tunteiden tutkiskelua kuinka kaikki on samaan aikaan niin valtavan hienoa ja hirveän pelottavaa ja sen loputon ihmettely että meidän ainoasta munasta on tullut vauvavonkale, joka tapailee ryömimistä ja epäilemättä sen jälkeen pian muuttaa kotoa sniif ja meidän vauva on jo iso ja koska voisi saada uuden vauvan mutta miten saada tämä ensimmäinen ensin nukkumaan yönsä. 

Että en minä nyt sitten kuitenkaan tiedä miten tässä käy :D Mutta täällä me ollaan, vedellään soseita kuin vanhat tekijät, enkä ole unohtanut kaikkia tuttuja joita täällä on, vaikka en teitä oikeasti tunnekaan. 

Ladataan...

Ladataan...

Piti alun perin kirjoittaa niistä unijutuista (taas) koska aihe on aina ajankohtainen ja loputtoman mielenkiintoinen (valitettavasti pakosta) tai lasten temperamenttieroista (sattuneesta syystä liittyy edelliseen) mutta just tänään taas viime yön jäljiltä vois tulla turhan negatiivissävytteinen juttu kummasta tahansa, vaikka vauva tuossa hihkuukin väsymättömänä niin itse on jotenkin väsynyt tänään. 

Mutta sen takia siis vauvaharrastuksista. Ollaan varovaisesti ehditty kokeilemaan paria juttua, tässä tosin iski kesä väliin mikä kavensi tarjontaa jonkin verran. Vauvauintiin olisi pitänyt olla 3 kk ja 5 kg ja ensimmäinen ehto täyttyi siten että ei päästy kesän ryhmiin. Jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä, koska lapsi suhtautuu kylpyhetkiin edelleen syvällä epäluulolla :D 

1. Vauvatanssi

Eräällä kuntokeskuksella on vauvatanssia, mikä nimestään huolimatta on oikeastaan äititanssia! Vauva saa olla sylissä, lattialla tai kantorepussa, miten nyt viihtyykään. Tykkään erityisesti siitä, että vauvan osallistuminen on täysin optionaalista, joissain liikkeissä vauvaa voi nostaa mutta mitenkään pakko ei ole. Näin ollen typy yleensä vetää päikkärit repussa äidin tanssiessa hiki hatussa jiveä, reggaetonia ja diskoa. Iso yläpeukku.

2. Vauvakino

Vähän harvinaisempaa herkkua. Mutta Finnkino näyttää siis kerran kuussa kuukauden elokuvan. Elokuvasalissa on normaalia enemmän valoa ja ääni tavallista hiljaisempana. Paikoista myös vain puolet on myyty, siten että turvaistuimille jne vauvakamoille jää tilaa. Tilassa on myös (sponsoroitu!) vaipanvaihtopisto ja mikro. Jakaa mielipiteitä, ilmeisesti osa vauvoista tykkää, osa ei. Omani nukkui sylissä tyytyväisenä elokuvan ajan, mennään ehdottomasti uudestaankin. Vaikka siirtyminen sinne tapahtuikin aika paniikinomaisesti, huomasin kotona, yöpaidassa, vauva kantorepussa päiväunilla 28 minuuttia ennen elokuvan alkua että niin, se olikin klo 11 eikä klo 12... Yläpeukku tällekin. 

3. Äiti-vauva mysore

Harrastin aiemmin astangaa ja vielä raskausaikanakin kävin raskausjoogassa, jossa tehtiin astangan seisomasarjaa vähän muokattuna. Taisin oikeastaan käydä vielä viikkoa ennen vauvan syntymäänkin. Haluaisin ihan hirveästi päästä jatkamaan, koululla on tunti johon saa ottaa vauvan mukaan mutta ohjaajan aikataulusyistä siirtyi iltaan ja 45 min itsekseen hengailua klo 18 jälkeen illalla oli vielä kuukausi sitten vähän liikaa pyydetty vauvalta... sanotaanko näin että tunti oli vähemmän rentouttava kuin jotkut toiset joogatunnit joilla olen ollut :D En ole sen jälkeen uskaltanut kokeilla, nyt voisi jo mennä paremmin. Sinällään jees että painopiste on äidin treenaamisessa, mutta siellä "hengitä sisään, taivuta eteen" -hiljaisuudessa pienetkin kiljahdukset kuulostavat isoilta, esim. vauvatanssiin ääntä mahtuu enemmän. Peukun suunta epävarma.

+1 Kantovälineharrastus

Tämä on lipsunut vähän enemmän äidin harrastukseksi, vauva toki tukee ajoittaisilla raivokohtauksilla joihin lopulta tehoaa vain kantovälineessä kanniskelu. Aamu- ja iltapäikkärit menevät usein myös näissä. Mutta varsinaista kantamista tärkeämpi on eri välineiden intensiivinen tutkailu netissä :D En tiedä miksi, mutta koen niiden liinojen tutkiskelun kovin rentouttavaksi. Ongelma on toki se, että sitten niitä tekis mieli ostaakin. Yritän rajoittaa että olisi vain yksi kutakin, yksi reppu, yksi pitkä liina ja ehkä yksi lyhyt liina. Tällä hetkellä yksi uusi reppu tuloillaan Saksasta ja vahva lyhärikuume kehittymässä... Yläpeukku rentoutuksen suhteen, alapeukku pankkitilin saldon kannalta. 

Ladataan...

Ladataan...

Ensisynnyttäjänä sitä oli ihan pähkinöinä siitä boksista. Että valtio haluaa meille sellaisen antaa, ilmaiseksi! Ja tietyllä tavalla oon siitä edelleen innoissani, eikä lahjahevosen suuhun pidä katsoa. Mutta totuus on että sen hyödyllisin osa on kuvassa alhaalla:

Nimittäin pahvilaatikko vauvan sänkynä. Etenkin ensimmäisinä viikkoina oli hyödyllinen koska mobiilina versiona nostettiin se day bediksi olohuoneeseen. Kun eihän sitä nyt kyennyt mitenkään pientä vauvaa jättämään eri huoneeseen, vaikkakin meillä on vain yleensä auki olevat liukuovet olo- ja makuuhuoneen välissä :D Laatikkoon ompelin (ennen vauvan syntymää toim. huom.) näillä ohjeilla uuden päällyksen. 

Tuntuu aivan hassulta ajatella aikaa jolloin tuonkin tein, vaikka ei siitä ole kuin muutama hassu kuukausi. Ja vaikka nyt tuntuu että en tule käsitöitä koskaan enää ehtimään niin eihän sekään pidä paikkaansa, koska nyt jo maailma on muuttunut niin kovasti noista ensimmäisistä viikoista. Eihän se vauva enää edes pian oikein mahdu siihen laatikkoon! Alkuun laitettiin sinne vielä sellainen babynest sisään ja nyt sekin on jo armottoman pieni :) Aika, se on niin kovin suhteellista.

Ladataan...

Pages