Liisa liinojen ihmemaassa
Edelliseen postaukseen viitaten, minähän en siis ole yhtään kiinnostunut niistä kantoliinoista. Aina eiliseen asti, kunnes menimme paikalliseen kantovälinetapaamiseen. Virhe. Tai miten sen nyt ottaa 😀
Tässä kävi juuri niin klassisesti kuten aina. Alat kiinnostua jostain aiheesta ja sinulla on joku budjetti mielessäsi ja lähdet katselemaan mitä on tarjolla. Käy ilmi että suunnittelemasi budjetti ei riitä alkuunkaan vaan todellisuudessa ylittyy noin viisinkertaisesti. Lisäksi tarvitset noin kuusi erilaista oheistuotetta.
Kuvittelin tosiaan että en ole kiinnostunut liinoista koska trikooliinan sitominen oli niin hankalaa ja se oli kuuma päällä. Etukäteen olin lähes varma että hankkisin Tulan repun, kun ne on niin kauniita ja yksinkertaisilla säädöillä. Ehkä neliöliinan, esim. sen Babyhawkin.
Lopputulema: poistuin paikalta kudotun liinan kanssa, vahva suunnitelma ostaa rengasliina ja wrap tai 😀 Liina on tosin vain lainattu kokeiluja varten. Mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää mistä ne liinaihmiset puhuu. Ensin sydämeni sulatti rengasliina. Välitön ymmärrys miten kaupungilla lounaalla saankin molemmat kädet käyttöön ja siinä pystyy jopa imettämään. Ah, neroutta.
Seuraava murtuminen tapahtui wrap tai-repun kohdalla. Kokeilussa oli Wompatin reppu, joka on siis liinakankaasta ommeltu reppu, jossa on liinamaiset, levitettävät ja sidottavat olkaimet. Se päällä tuntui kuin vauva ei olisi painanut mitään. Tula ja Manduca tuntuivat sen jälkeen kuin olisi kantanut kokonaista rinkkaa mukanaan, kovilta ja painavilta. Ja vauva on nyt vasta reilu 5 kiloa, kuvittelisin että ero korostuu painavampaa kannettaessa.
Mutta on se liinojen maailma vähän pelottava silti. Alkutapaamisen katselimme silmät ymmyrkäisinä ympärillä levittäytyvää liinamerta ja ympärillä vellovaa keskustelua siitä onko liiina letkeä vai ei, onko se jo kesyyntynyt, onko se möhkö. Lyhäri vai rengas, vitosen vai kutosen liina, millainen blendi siinä on. Huhhuh. Eikä tämä mitään ihan halpaa harrastamista ole, käytettyjen kalliimpien hinnat liikkuvat kevyesti sadoissa euroissa.
Tunnistan tämän juuri itselleni vaarallisen hurahtamispotentiaalin omaavaksi alueeksi, jotain mikä on monikäyttöistä, kestää, tulee useissa eri kuoseissa ja parhaimmillaan sisältää käsityöpotentiaalin, nimittäin tosi hc-harrastajat kutovat liinoja itse. Täydellistä! Tykkäsin nimittäin koulussa ihan tosi paljon kutoa mattoja, mutta ihminen voi tarvita vain tietyn verran räsymattoja elämässään. Vieläki olen katkera että isoäitini meni viimeisinä vuosinaan hävittämään kangaspuunsa.
Mutta kuume on nyt kova ja tämä saattaa ylittää jopa Fb-kirppiksiä kohtaan tuntemani pelon (lisää vaikeita lyhtenteitä ja slangia). Katsotaan mihin tämä nyt vielä johtaa… rengasliinan joutuu ehkä ostamaan ja seuraavalla kerralla (mies kysyi että ai näitä tapaamisia on vielä lisää?!) sovin jo vähän sovittavani vaaleanpunaista vauvakoon wrap taita :)
