Ainokainen alkio

Ei selvinnyt toinen edes pakastukseen asti, ei jatkanut jakautumistaan. Eli maaliskuusta asti alkanut projekti, kypsyttelyineen, ultrakontrolleineen, pistoksineen, sumutteineen ja kaikella tuotti yhden alkion. Huoh.

Jotenkin sitä toivoi, että jos se toinen olisi jatkanut jakautumistaan niin tämä kyydissä olevakin olisi. Että jos ne ei siellä labran optimaalisissa kasvatusmaljoissa jaksa jakautua, niin kuinka sitten minun endometrioosi-hostiilissa kohdussani. Ja huokaisin helpotuksesta senkin vuoksi, että pakastetun alkion siirto olisi kai ollut vähän kevyempi prosessi, mutta jos nyt ei tärppää niin tiedossa on koko sama projekti uudelleen punktiota myöten. Kaiken muun voisin tehdä uudelleen mutta se punktiosta toipuminen oli vähän rasittavaa, vielä viikonloppunakaan yli viikko punktiosta en päässyt oikein edes kävelylenkille kun alkoi vihloa sen verran etten uskaltanut. 

Klinikalla alkaa kesätauko, joten syksymmälle kaikki jatkot menevät joka tapauksessa. Ja epäilen että ne haluaisi pistää niitä Procren-piikkejä kesän ajan, mikä tarkoittaa lisää kuumia aaltoja kesähelteille… mitkä sivumennen sanoen ovat palanneet. Ilmeisesti vaan sen vanhan jarrulääkkeen jälkimaininkeja, mutta parina yönä on herännyt ihan tosissaan hiestä märkänä. 

Noin muuten en ole koittanut kauheasti oireita tarkkailla, kun ne voi kuitenkin johtua siitä Lugesteronista. Vielä viikko pitäisi jaksaa…