Äitiyden +1-ihmiset

Tiedättekö sen tyypin, jolla on aina vähän enemmän tai kurjempaa kuin toisilla? Tuntuu, että äitiys ja raskaus ovat kovin hedelmällistä maaperää tähän. 

Kenellä on oikeus valittaa raskauspahoinvoinnista? Sillä, jolla on koko ajan paha olo? Mutta toisaalta eihän hän edes oksenna. Ja vaikka oksentaisikin, niin joku on aina oksentanut enemmän ja pitempään tai aloittanut aiemmin. Eikä edes ollut sairaalassa nesteytyksessä, että eihän se nyt mitään hyperemeesiä oikeasti ollut. Toistaiseksi lyömättömin oksentelija lähipiirissäni on työkaveri, joka oli 5 kertaa sairaalassa ja näistä pisin reissu 8 päivää. Kuka on lopulta voittaja?

Ja jos oli vaikea raskaus, saako sitten olla tyytyväinen jos on helppo lapsi? Ei saa. Se on vaan vaihe kuitenkin. No entäs jos koittaisi olla tyytyväinen edes siitä, että alkaa helpolla vaiheella? Sekin on luultavasti väärin jollain tapaa. Synnytyksen karmeuden vertailusta en osaa vielä edes aavistella mitään. Varmaan yhtään alle teho-osastolle joutumisen on turha yrittääkään kilpailla. 

Niin ja lopuksi voi tietty tulla lyömään kortin, että mitäs akat siinä vingutte, olettehan sentään raskaana/saanut lapsen, maailman on täynnä a) lapsettomia b) orpoja ja nälkäänäkeviä. 

Mitä tästä voi päätellä?

1. Tietyllä tapaa nämä kaikki ovat first world problems, kun näitä on aikaa pohtia ja vertailla. Toki tässä first world problem-ideologiassa on se ongelma, että määritelmän mukaan minulla ei koskaan olisi mitään ongelmia ja suhteutettuna tietty ei olekaan, on ruokaa, asunto, töitä. 

2. On turhaa vertailla kärsimystään. Tolstoin sanoin jokainen perhe on onneton omalla tavallaan. 

3. Ulkopuolelta on turha tulla kertomaan mikä kenellekin on rankkaa. Tiettyjä absoluuttisia mittareita varmasti on, voi laskea kuinka monta kertaa kukakin päivässä oksentaa, mutta noin elämän kokonaistilanteessa ei voi kukaan ulkopuolinen sanoa mitään.