Case vaunut eli ensimmäinen oppitunti äitiydestä ja ympäristön paineista
Viime viikolla iskenyt vaunuahdistus johti lopulta siihen, että näin unta niistä hemmetin vaunuista. Ja löysin meille yhden omakotitalon ostettavaksi, että mahtuupahan sitten niillä hyökkäysvaunuilla oven viereen, prkl.
No ei ostettu kuitenkaan taloa. Perusvirhe oli lähteä tutustumaan koko asiaan, kun oli jo yhdet riittävän hyvät katsottuna edullisesti käytettynä valmiiksi. Lopulta oli pakko ottaa kriisipuhelu äidille, että mitä mä nyt oikein teen?! Äiti nauroi ja sanoi ostaneensa mulle aikanaan ekat käytetyt vaunut mitä näki, eikä oikein muistanut oliko silloin vielä lasten turvaistuimia ollenkaan. Valitin myös sitä kuinka kaikilla kavereilla tuntuu olevan ehdottoman selkeä näkemys siitä minkälaiset vaunut meille sopii ja äidin vastaus oli että tervetuloa äitiyteen.
Koska vaikka uskon ehdottoman täydellisesti vertaistukeen niin olen myös vähän sellainen konsensus-ihminen joka haluaa hyväksyntää ja että kaikki olisi samaa mieltä. Etenkin serkkuni joka on hiljattain saanut lapsen osallistui keskusteluun aktiivisesti ja täysin hyvää tarkoittaen. Neuvot olivat vain täysin päinvastaisia kuin mitä olin itse ajatellut, joten siinä sitten pohtimaan puhuuko toinen kokemuksen syvällä rintaäänellä vai lähestyykö asiaa vain eri katsantokannalta (asuvat omakotitalossa lähiössä, me kerrostalossa kantakaupungissa).
Joten case vaunut toimikoon ensimmäisenä oppituntina äitiyden paineiden kestämiseen. Aion nyt ostaa ne ekat vaunut jotka mulla oli mielessä, menköön syteen tai saveen niin ainakin saan syyttää vain itseäni päätöksestä. Ja vaikka mun tekisi mieli nyt tässä ekstensiivisesti listata kaikkia niitä päätöksiä miksi just ne vaunut (ja niitä teknisiä speksejähän riittää keskusteltavaksi) niin enpä sitä tee. Kaipaisin vain sitä että joku tulee kommentoimaan että just noin, noi on juuri hyvät teille. Minä päätin, minä kannan vastuun. Ultra Brata lainatakseni (vaikka niiltä ei löydykään inspiroivia lauluja raskauspahoinnista) – aion erehtyä itse.
Aavistuksenomaisella kauhulla jään tosin odottelemaan että jos kokee sosiaalisia paineita vaunujen valinnasta niin ei varmaan kannata yrittää ruokkia tai nukuttaa sitä lasta ollenkaan… 😀