Countdown (äitiys)lomalle

Jälleen kerran pohdin ajatusta siitä, että ”raskaus ei ole sairaus” ajatuksen takana täytyy olla mies. Ei ole stressikään tai verenpainetauti sinällään, mutta molemmat voivat aiheuttaa kyllä kaikenlaista ihmiselle.

Ongelma on nimittäin liitoskivut. Enpä ole osannut arvostaa yhdessä pysyvää lantiokaan tarpeeksi aiemmin 😀 Lievempinä alkoivat rv 20 tienoilla ja pahempina kiusanneet viimeisen kuukauden, yhtäkään kivutonta askelta ei ole tullut otettua. Tämänkin kanssa pärjäisi kunhan ei tarvitse kovaa mennä, mutta eilen jouduin kävelemään ehkä yhteensä 600 m ylimääräistä normaaliin päivään verrattuna neuvolassa käydessä ja yöllä ei jälleen tarvinnutkaan nukkua. Yllättävän invalidisoivaa kun ei pääse kävelemään, ihan huomaamattaan tulee karsittua kaikenlaisia menoja ihan vaan siksi etten halua kävellä yhtään ylimääräistä mitä ei ole pakko. Kävelyn itsessään vielä kestää mutta seuraavana yönä siitä sitten aina maksaa. Toivoisin että voisin nukkua jollain tyhjiöpatjalla joka jäykistäisi lantion ja estäisi kääntymistä…

Yöt ovat olleet hankalia jo pitempään, mutta rajoittamalla vapaaehtoista liikuntaa olen saanut taas jotenkuten nukuttua. Niin ja jos joku nyt käy kertomassa kuinka se huonosti nukkuminen a) valmistaa vauvan tulemiseen tai b) ei ole mitään verrattuna valvomiseen vauvan kanssa niin hv vaan hänellekin. Valvominen ei valmista yhtään mihinkään muuhun kuin väsymykseen ja ymmärtääkseni juuri sen vuoksi sitten ollaan äitiyslomalla ettei tarvitse keskittyä esim. vaativiin asiantuntijatehtäviin päivisin. 

Mutta! Enää 6 työpäivää jäljellä! Päätin pitää kaikki kertyneet lomat joulun yhteydessä pois, millä pääsenkin kätevästi aina varsinaisen äitiysloman alkuun ja hyvä niin suoraan sanottuna. Vaikka alunperin tuntui hassulta että jos vauva tulee vasta laskettuna aikana tai yli, on tässä reilu puolitoista kuukautta aikaa ihan vaan oleilla! Mutta nyt näyttää siltä että tulee tarpeeseen, en tiedä selviäisinkö töissä ihan loppuun asti muuten. En sitten tiedä miltä tuntuu oikein tosissaan jäädä töistä pois, hajoanko kotona olemiseen jo alkuunsa, mutta nyt joka työpäivän jälkeen on lähinnä olo että huh, jälleen yhdestä päivästä selvitty. 

Kärsiikö kukaan muu liitoskivuista? Sympatiaa, vinkkejä? Kaikenlaiset tyynyviritelmät on kokeiltu ja tukivyö on nykyään ympäri vuorokauden jos haluaa edes vähän nukkua… yritän ajatella että jospa lantion löystyminen edes takaisi sitten helppoa synnytystä 😀