Kantovälineiden evoluutio (ja kateus)

Näistä kategorioista selkeästi muuten puuttuu vauvojen vaatimat tarvikkeet, jotka ovat lukuisia 😀 Jämäpaloista koottu-blogissa (jota en saa nyt jostain syystä linkattua) hehkutettiin neliöliinaa kantopuuhissa ja tämähän laukaisi välittömän neliöliinan tarpeen. Etenkin kun kävin katsomassa näitä Babyhawkien kuoseja! Mutta jotta tää ei vaikuttais ihan pelkästään ulkonäköperusteiselta tarpeelta (mitä se paljolti on) niin käydään läpi meidän kantovälineuran evoluutio.

Trikooliina

Ihan pienenä vauvana kääräisin muutaman kerran vauvan kyytiin. Ihan noin Youtuben pohjalta. Mutta mielestäni sidonta onnistui ihan kivasti ja vauva – siinä vaiheessa – tykkäsi nukkua siinä. Noin myöhemmin ongelmaksi muodostui meidän kummankin vähän lyhyt temperamentti sidonnan tekoa kohtaan, kun haluan vauvan kyytiin niin sen pitäisi molempien mielestä tapahtua NYT HETI. Ja kuumakallevauvan kanssa trikooliina oli kuuma. Miehen temperamentille en uskaltanut edes ehdottaa liinan käyttöä.

Manduca

Työkaverilta saatiin lainaan Manduca ja jostain syystä alunperin päädyin kokeilemaan liinaa aluksi ja vasta myöhemmin Manducaa. Arvostin nopeutta liinaan verrattuna ja itselle vähän isomman lapsen kanssa paino tuntui jakautuvan paremmin vyötärölle, pois hartioilta. Ongelmaksi muotoutui Manducan vähän liiankin perusteelliset säätömahdollisuudet ja kaksi täysin erikokoista kantajaa, nimittäin reppu kelpasi miehellekin. Kun säätöjä joutuu jatkuvasti vekslaamaan niin välillä tuntuu ettei reppua saa yhtään mitenkään asettumaan kunnolla. En tosin ole myöskään koittanut lukea hirveän perusteellisia ohjeita, katsonut muutaman videon. 

Joten… haaveissa siintää siis vielä jonkin kolmas väline. Kaikkein edullisin vaihtoehto olisi varmaan hankkia vain toinen Manduca, niitä näyttää saavan käytettynä suht edullisesti ja pitää kummallekin oma reppu säädettynä. Reissussa tämä olisi tietysti edelleen ongelma, mutta toistaiseksi ollaan kannettu lähinnä sisätiloissa. Alkaa tosin kiinnostaa ottaa myös esim. lounastreffeille mukaan, kun huomaan päätyväni kanniskelemaan toispuoleisesti vauvaa kuitenkin. Alla siis toivelistausta.

Tulan reppu

Kaverilla on tämä, kovasti kehuu. Säädöt huomattavasti yksinkertaisemmat kuin Manducassa. Ja ihanat kuosit näissäkin! Alla tämänhetkinen suosikki. Ainut ongelma että käytettynä vähemmän myynnissä kuin Manducaa ja käytettynäkin edelleen noin 100 euron luokkaa. Tarvitsee myös erillisen vauvatuen alkuun, joskin tämän saisin lainattua kaverilta varmaankin.

tula.incognito_6e4f1170-9944-4191-9dd2-b232ac158769_1024x1024.jpeg

Neliöliina

Tämä oli tosiaan itselle uusi tuttavuus. Pitäisi yhdistää repun pukemisen nopeus ja liinan mukavuus. Täydellistä ehkä? Haittapuoliksi on mainittu liinojen pään sotkeutuminen ulkokäytössä, mutta toisaalta kannamme lähinnä päiväuniaikaan sisällä. Tosin eihän sitä tiedä mihin kaikkeen sitä innostuu… Näitä on useilla eri valmistajilla, käytettynä näkynyt jopa noin 30 euron hintaan. Babyhawkin kuosit miellyttävät silmää tällä hetkellä eniten, kantotuntumasta ei tietoa vielä. Jostain ymmärsin, että sopisi vasta vähän isommalle vauvalle, jotkut taas sanovat että sopii pienellekin. 

arrowspeachweb__41161.1445642374.500.659.jpg

Lopputulemana yritän tällä kertaa olla fiksu ja ilmoittauduin kantovälinetapaamiseen kokeilemaan eri välineitä, ennen kuin ostan mitään. Mutta siis jos tämä lastenhoito kotona on nyt työni niin pitäähän sitä työvälineet olla kunnossa, eikös 😉

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *