Kirjoituksia lisääntymisestä: synnytys

Naisilla näyttää olevan jotenkin sellainen harha, että synnytys olisi jotenkin luonnonmukaisena tarkoitettu onnistumaan noin vain. En ole toki synnyttänyt, mutta asiaa läheltä nähnyt, enemmän kuin ehkä moni kertaalleen synnyttänytkin. Sanotaan myös, ettei raskaus ole sairaus. En ole kuitenkaan törmännyt kovin moneen yhtä pahaan ei-sairauteen, johon voi liittyä kouristuksia, verenpainekriisejä, massiivia verenvuotoa ja sulkijalihasten repeymiä. 

Vika on siinä luonnonmukaisuudessa. Luonto, toisin kuin jotenkin yleisesti kuvitellaan, ei ole pehmeä ja ymmärtäväinen. Luonto on julma ja tähtää vain parhaiden selviytymiseen, katsokaa vaikka Avaran luonnon leijonia. Joka tapauksessa, näin asiaa pohdittuani synnytys näyttää juuri erinomaiselta esimerkiltä tästä. Ei se ole systeemi, joka on automaattisen hyvä ja evoluution timantti. Se on pikemminkin systeemi, joka juuri ja juuri toimii. 

Eläinkuntaan verrattuna ihmislapset syntyvät käsittämättömän avuttomina, johtuen massiivisista päistämme. Jos lapset syntyisivät jotenkin samanlaisilla kyvyillä varustettuina kuin eläimet, raskaus kestäisi vuosia ja pää olisi niin massiivinen ettei se todellakaan tulisi pystyssä kulkevan ihmisen lantiosta ulos. 

Ne kaikki ”yritä pusertaa keilapallo ulos perseestäsi” vertaukset ovat siis auttamattomasti totta. Ihmisen lantio on suunniteltu pystyssä kulkemiseen, ei synnyttämiseen. Synnyttäminen on vain huono kompromissi näiden kahden välillä ja se vaurio, mikä siitä äidille mahdollisesti syntyy ei ole niin väliksi, kunhan se ei vaikuta mahdolliseen suvunjatkamiskykyyn. 

Huoh.

****

Toisin sanoen, tällä hetkellä mennään taas aallokkoa siihen suuntaan että mitä v***a, en todellakaan halua hankkia lapsia. Pidän kehostani tällaisena kuin se on, ilman repeämiä, virtsanpidätyskyvyttömyyttä ja verenhukkaa.