Lapset: varovainen kyllä

Ostin raskaus- ja imetysvitamiineja. 

Apua. Miksi näissä ei voi vain lukea että monivitamiinivalmiste? Miksi ei voi ostaa pelkkää folaattia, en tarvitse ylimääräistä rautalisää? Ja sittenhän kaikki näkee että täällä yritetään nyt raskautua!? Apua!

Varasin huolettomasti seuraavalle arkivapaalle kuukauden päähän gynekologin.

Niin mutta sittenhän mä en pääse enää koskaan vaellukselle?! Ei tänäkään vuonna saatu aikaiseksi mennä Lappiin, nyt ei sitten ikinä päästä.

Työkaveri lohdutti, että lapsen kanssa voi tehdä melkein mitä vaan, jos tosissaan haluaa, mutta et sinä kyllä sinne vaeltamaan niin paljon halua. Näin vähän epäilinkin. Ei toki sillä, että tosiaan oltaisiin pariin vuoteen saatu aikaiseksi järjestää vaellusreissua, vaikka siitä aina puhutaankin. Mutta vaan se ajatus, että sitten ei voi jos haluaisikin. 

Tähän kai se kaikki kumuloituu, elämänmuutos. 

***

Hyperventilaatio. Kai me nyt sitten kuitenkin annetaan tälle mahdollisuus. Kaiken tämän pohtimisen jälkeen syyt tuntuvat suorastaa kliseilta, mutta kuitenkin. Uteliaisuus ja pelko siitä, että jää jostain paitsi. Joskus tosin näen mielessäni pienen tummatukkaisen tytön, jonka kanssa käyn kirjastossa kuuntelemassa satukasetteja ja syömässä Puffet-jäätelöitä, kuten itse pienenä. Ja vauvat töissä eivät näytä ehkä enää ihan niin ällöiltä synnyttyään kuin joskus aiemmin. 

***

Pohdin silti, pitäisikö sitä gynekologiaikaa  kierukan poistoon vielä siirtää. Ihan vaan että ehdittäisiin tekemään se reissu kavereiden kanssa ja vähän maistelemaan paikallisia oluita… :D