Mun sydän pakahtuu näistä äitienpäiväpostauksista

Onneksi sillee hyvällä tavalla. Että vaikka tässä blogissa enimmäkseen nähdään valitusta yhteiskunnan kärsivästä äitimyytistä, palkkaepätasa-arvosta, huonosta urakehityksestä lastensaannin jälkeen, miesten yleensäkin helpomalla pääsemisestä, synnytyksen kauheudesta ja oman kehon ja minuuden menettämisen pelosta, lapsettomuushoitojen aiheuttamista vaihdevuosista ja kuinka perseestä sekin on niin joskus sentään on pakko munkin sanoa että kyllä se voi olla ihan jees jos mullakin olis joskus äitienpäivä. 

Eikä tähän ees liity mitään katkeruutta! Vielä. En oo ollut vielä kovin pitkään lapseton, mulle tää kolmekymppisen double income-elämä näyttäytyy vielä houkuttelevana vaihtoehtona. Joten täytyy nyt ottaa irti kaikki tästä kun tänään nää kaikki äitipostaukset saa mun sydämen sulamaan joten ihan erityisesti. En kestä Asikaisen Hipin tekemää ihanaa brownie-kakkua enkä Silvan onnittelulaulua, liian suloista! 

Ja mun kaverikin on raskaana, olisiko vähän mahtavaa jos nyt tärppäisi tästä hoidosta niin oltaisiin yhtä aikaa raskaana ja äitiyslomalla! Eikä tarvi nyt tulla kertomaan että kesken voi mennä sekin raskaus ja luultavasti meillä ei tärppää ja kesken menee sekin ja ei siinä äitiyslomalla oikeasti edes ehdi tai halua ketään nähdä. Kun tänään mä keskityn siihen että voi vaikka mennäkin hyvin. 

Joten, Silvan sanoin, hyvää onnea meille kaikille vaan.