Osittaisimettäjän vinkkipankki

Itselle tuli täytenä yllätyksenä se, kuinka tärkeältä imettäminen sitten kuitenkin tuntui ja kuinka vaikeaa oli kun se ei heti lähtenytkään helposti käyntiin. Kokosin tähän itseäni auttaneita vinkkejä ja linkkejä, jos tätä sattuu lukemaan joku toinen samassa tilanteessa. 

Tärkein löytämäni ohjekokonaisuus oli aiemminkin hehkuttamani Pullonpyörittäjien opas, joka on tarkoitettu nimenomaan osittaisimettäjille ja pulloruokkijoille. Opas on Väestöliiton julkaisema, joten pitäisin tietoa luotettavana. Sieltä löytyi apua niin henkiselle puolelle kuin ihan käytännön neuvoja pullorumban pyörittämiseen. 

Oppaan tärkeimmät neuvot olivat

  • ruoki lapsi
  • hanki apua

Avun hankkimisesta sanottiin, että asiantuntevan imetysohjauksen tunnistaa realistisesta suhtautumisesta lisämaidon tarpeeseen ja siitä, että lähdetään äidin tarpeista, onko tavoitteena lopettaa imetys, pysyä entisessä tilanteessa vai vähentää lisämaitoa. Kaikki vaihtoehdot esitettiin tässä tasa-arvoisina. Kannattaa myös muistaa, että neuvolan työntekijöillä on vaihteleva kokemus imetysohjauksesta, osalla parempi koulutus, osalla vanhemmat tiedot. Itse en kovasti pyörinyt sosiaalisen median puolella tukea saamassa, tiedän että osa on kokenut Imetyksen tuen Facebook-sivut hyviksi, osa ahdistaviksi. Itse vähän vierastin niitä, pelkäsin ahdistuvani vain enemmän ja minulle oli välittynyt kuva, että vastauksena kaikkiin ongelmiin on vain että imetä enemmän ja että neuvoja on jakamassa lähinnä ihmiset joilla itsellä ei ole ollut imetyksen kanssa ongelmia. Onko näin vai ei, en osaa sanoa. 

Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy kuitenkin hyväksi kokemiani neuvoja lisämaitojen purkamiseen. Mielenkiintoista oli esimerkiksi tieto, että Suomessa vauvat kotiutuvat sairaalasta lisämaitojen kanssa useammin kuin muissa Pohjoismaissa ja että jo sairaalasta kotiutuessa tulisi hahmotella miten maitoa aletaan vähentämään. Tätä tietoutta soisi levitettävän myös neuvoloihin, tuolla näyttää mm. olevan valmis lomake asian seuraamiseen ja ns. imetyksen turvamerkit eli riittävä määrä pissa- ja kakkavaippoja ja imetyskertoja vuorokaudessa. 

Itse päädyin pyytämään lopulta apua yksityiseltä kätilöltä, mikä oli hyvä ratkaisu. Sain ensinnäkin rauhassa ja ajan kanssa itkeä pettymystäni  keskustella imetyksestä. Tuntui hyvältä kuulla, että minulla on oikeus olla pettynyt ja surra tilannetta ja ettei vika ole minussa tai lapsessa, maito vain nousi hitaasti sektion jälkeen, mikä sitten ehti aiheuttaa ongelmia muuten. Kätilö kävi myös kerran kotona punnitsemassa vauvan ja antoi ohjeita millä aikataululla vähentää lisämaitoa. Tuntui helpottavalta tietää, että on joku jolle voi soittaa jos alkaa jännittää. 

Oppaassa oli myös käytännön vinkkejä, kuten että rintapumppua ei tarvitse keittää joka käyttökerran jälkeen vaan vain huuhdella ja säilyttää jääkaapissa. Omat tekniset vinkit pulloruokailuun olivat hankkia riittävästi tuttipulloja, ettei niitä tarvitse kesken päivää keitellä ja toisekseen hankkia mikrosteriloija, ettei väsyneenä tarvitse käsitellä kiehuvaa vettä. Osaa tuttipulloista voi myös steriloida mikrossa ilman erillistä sterilijoijaa, kätevää esim. matkoilla. 

Toinen tärkeä oppi itselle oli oppaan ajatus siitä, että imetyksen ei voi sanoa onnistuneen tai epäonnistuneen koska kyseessä ei ole suoritus. Kyseessä on kuitenkin lopulta tapa ruokkia lapsi, eikä kuulu kaikille maailman tädeille ja tutuille mistä vauvan maito tulee. Oppaassa on myös asiaa korvikkeesta, mm. sen ravintosisällöstä, koska kylläkin ihan järkevästi korviketta ei saa mainostaa mutta toisaalta johtaa siihen että tietoa siitä on saatavissa vähän hankalasti.

Missä vaiheessa meillä nyt sitten mennään? Lisämaitoa on saatu purettua aika hyvin, pyrkien täysimetykseen. Tämä ehti saada pienen kolauksen kun viimeisimmällä neuvolakäynnilla painoa oli tullut hiukan naftisti, pituutta tosin sitäkin enemmän. Tämä toki aiheutti taas pienoisin imetysahdistuksen lisääntymisen ja yhden päivän ikäinen täysimetys kaatui siihen, vaikka neuvolassa ei oltukaan huolissaan kasvusta vaan lääkärikin kirjoitti että kasvu tasaista. Sovimme kuitenkin painokontrollin parin viikon päähän ja itsestä tuntuu, että jos painon kanssa alkaa olla ongelmia tai laskusuunta jatkuu, otamme suosiolla enemmän korviketta mukaan. Rehellisesti ja käsi sydämellä voin sanoa, että kaikkeni olen imetyksen suhteen yrittänyt – jälleen en tosin tiedä kenen kuvittelen minua tulevan tästä asiasta tilille vaatimaan. Olen toki kuullut näitä kommenteja ettei joku voi ymmärtää miksi kaikki eivät rintaruoki, mutta ne ovat tulleet äideiltä joilla ei ole itsellään ollut mitään ongelmia imetyksen suhteen ja koitan kuitata nämä samankaltaisina kuin luontaisesti hoikka ihminen kommentoi toisten taistelua painon kanssa. Kävele maili toisen mokkasiineissa ja niin edelleen. 

Tällä hetkellä olisin tyytyväinen jos a) vauva kasvaa b) minä en stressaa ja c) imetys toimii siten, ettei päivisin tai öisin tarvitse antaa korviketta, koska se vain helpottaa käytännön elämää niin paljon. 100% täysimetykselle tuskin siirrymme koskaan, koska pumppaaminen vaatii kuitenkin sen verran työtä etten usein siihen ehdi ja jos haluan joskus jossain käydä tulee vauva silloin saamaan korviketta. Jaottelu täysimetys – ei täysimetys on muutenkin vähän hassua, sopinee tutkimuskäyttöön mutta tosielämässä jos annan lapseni energiantarpeesta esim. 80% rintamaitona pitäisin sitä ihan hemmetin hyvänä tilanteena. 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *