Yksi eniten jännittäviä asioita uudessa tulokkaassa on se kuuluisa nukkuminen tai ennemminkin valvominen. Vauvat eivät toki synny valmiilla vuorokausirytmillä (tämä oma ainakaan…) mutta hiuksia nostattaa ne tarinat joissa ei vuosikausiin ole nukuttu yhtään kokonaista yötä. Itse tiedän työn kautta miten univaje muuttaa ihmisen ajattelua ja näin ollen jos vain jotain on mitä voin tehdä asian ehkäisemiseksi niin aion ainakin koittaa. Hankin siis Duodecimin Unihiekkaa etsimässä-kirjan, jonka puna-valkoinen sävymaailma muistutti erehdyttävästi pääsykoekirjani värejä, mikä nyt lähinnä osoittaa sen että vanhat traumat elävät edelleen…

Mutta asiaan. Jo otsikot olivat lupaavia, kuten vauva ei synny vuorokausirytmiltään valmiina – ahaa, asialle voisi siis ainakin yrittää tehdä jotain! Tai unenriisto on kidutuskeino – vaikka lapset heräilevät ei tarkoita sitä että vanhempien tulee nöyrästi alistua jonkinlaisena välttämättömänä vanhemuuden osana tähän. Unenpuute masentaa. Lisäksi heräileminen ei ole lapsellekaan hyväksi, vaan univaikeudet heikentävät oppimista ja muistia ja lisäävät hyperaktiivisuutta. Jes, kannattaa siis yrittää, meidän kaikkien kannalta!

Pelkästään se, että vanhemmilla on tietoa lapsen unen rakenteesta on tutkimuksissa todettu parantavan unen laatua myöhemmin. Vastasyntynyt tulee hämärästä kohdusta eikä omaa tajua vuorokauden ajasta ja vaikka vastasyntynyt nukkuu paljon, uni on rikkonaista. Tämä kannattaa toki vain hyväksyä, mutta jo kolmen kuukauden iässä yö ja päivä alkavat erottua toisistaan. Vauvojen uni on myös fysiologialtaan erilaista, aikuiset näkevät REM-unta unisyklin loppuvaiheessa mutta vauva nukahtaa suoraan aktiiviseen uneen, jossa sätkitään, käännähdellään ja yskitään. Vauvan unijakso on vain 50 minuuttia, kun aikuisella se on 1-2 tuntia. Unijaksojen välissä ihminen havahtuu. Ja tämä näyttää olevan se olennainen juttu, osa vauvoista osaa jatkaa unijaksosta toiseen paremmin kuin toiset. Taito on osittain myötäsyntyinen, osittain opittu. 

Mitä sitten käytännössä pitäisi tehdä tukeakseen hyviä unitapoja alusta lähtien?

1. Valo

Valo tahdistaa voimakkaasti sisäistä kelloa. Joten yöt pitäisi pitää hämärinä ja päivät valoisina. Öisin hoidetaan vain välttämättömät hommat eikä seurustella vauvan kanssa. Päivisin valot päälle ja mahdollisimman paljon auringonvaloa. Näistä nyt ei voi ainakaan olla haittaa ja kuulostavat melko yksinkertaisilta toteuttaa.

2. Älä hyssytä vauvaa hereille

Jo muutaman viikon ikäinen lapsi kannattaa laittaa yöunille samaan aikaan, tämä edesauttaa yön ja päivän erottamista toisistaan. Iltarituaalit (jotka voivat olla hyvin lyhyet kuten vaipanvaihto ja yöpuvun pukeminen pienelle vauvalle). Tavoitteena on että vauva oppii nukahtamaan ilman aikuisen apua. Vauva tulisi saada sänkyyn ennen väsymysitkun alkamista, tavoitteena saada lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla. On hyödyllistä oppia erottamaan väsymysitku tarvetta ilmaisevista itkuista, koska osa lapsista itkee väsymystä ennen nukahtamista eikä tähän tarvitse välttämättä puuttua vaan pientä kitinää (ei paniikinomaista kipuitkua) voi seurailla muutaman minuutin ennen siihen puuttumista  – tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kai sitä voi aina koittaa…

Öisin jokaisesta inahduksesta ei pitäisi alkaa rauhoittelemaan, vauva voi äännellä aktiivisen unen aikana tai havahtua unijaksojen välissä ja rauhoitteluyritykset voivat herättää vauvan pahimmassa tapauksessa.

3. Kapalointi voi auttaa

Kapaloitu vauva ei saa huidottua itseään hereille ja tutkimusten mukaan kapaloitu lapsi nukahtaa itse helpommin uudelleen. 

4. Täsmäsyötä

Jos vauva menee yöunilleen varhain, syötä vauva kun menet itse nukkumaan. Vauva on luultavasti ehtinyt nukkua jo unijakson verran ja heräisi pian joka tapauksessa. Tämä pidentää ensimmäistä aikuisen unijaksoa. 

Jos vauva ei yöruokinnan jälkeen nukahda…

• röyhtäytä
• tarkista vaippa – kakkavaippa vaihdetaan, pissavaippaa ei välttämättä tarvitse
• kapaloi
• onko vauvalla kylmä tai kuuma? Suomessa on tavallisempaa yli- kuin alipukea vauvoja. 
• laita lapsi nukkumapaikkaan, silittele ja hyräile. Jos ei rauhoitu, ota syliin, laita takaisin vauvan rauhoituttua. 

Ok, näitä voi ainakin koittaa! On se parempi kuin lähteä täysin takki auki tähän hommaan, en varsinaisesti luontaisesti tiedä mitään vauvojen unesta joten näkisin nämä neuvot as good as any 😀

Entäs jos käy huonompi tuuri ja vauvalla on koliikki?

Tähän löytyi myös synnytyssairaalan sivuilta linkki Väestöliiton oppaaseen aiheesta. Ja osa näistä tuntui musta ihan hyviltä vinkeiltä noin yleensäkin!

Oppaasta löytyi paljon perustietoa, kuten että vauvojen itkuisuus lisääntyy toisesta elinviikosta toiseen kuukauteen asti, jolloin vauvat itkevät 2-4 tuntia vuorokaudessa. Itkuisuus vähenee yleensä 3-4 kk iässä. Koliikista puhutaan kun vauva itkee kolme tuntia päivässä vähintää kolmena päivänä viikossa vähintään kolmen viikon ajan. Ilmavaivojen sijaan taustalla on yleensä vauvan herkkä temperamentti, vauva tarvitsee vanhempiaan kyetäkseen rauhoittumaan. Koliikkivauvat joutuvat helposti ylivireään tilaan, mikä ilmenee rauhattomuutena ja itkukohtauksina. 

Oppaan mukaan itkuisuuten on tärkeää vastata rauhallisesti ja toistuvasti samalla tavalla. Mitä pienempi vauva, sitä nopeammin. Opas korostaa sitä, ettei koliikkivauvan rauhoitteluun ole patenttikeinoja ja vaikka konstit eivät tunnu toimivan, niitä ei pidä silti samantien vaihtaa. Vauvalle on tärkeää, että vanhempi on läsnä. Kapalointia ehdotetaan täälläkin. Sen sijaan neuvotaan välttämään voimakkaita rauhoittelukeinoja, kuten autoajelua, koska voimakas ärsyke kyllä lopettaa itkun mutta tällä tulee luoneeksi itselleen rutiineja, jotka pitkän ajan kuluessa ovat mahdottomia ylläpitää. 

Päivärytmin luomisesta puhutaan täälläkin. Vauva jaksaa olla virkeä vain 1-2 tuntia kerrallaan ensimmäisten kolmen kuukauden ajan. Tämän jälkeen osa vauvoista kykenee itse ottamaan tarvitsemansa lepotauon, toiset tarvitsevat siihen vanhemman apua. Koliikkivauvat eivät osaa välttämättä selkeästi viestiä omasta väsymyksestään. Mitä hankalampi vauvan on rauhoittua, sitä tärkeämpää on luoda selkeä päivärytmi – herääminen, syöttö, leikki ja seurustelu, rauhoittuminen unille, herääminen, syöttö, leikki…

Kirja tarjoaa myös koliikkiperheen kultaiset säännöt.

• Pidä kiinni selkeästä päivärytmistä – herääminen, syöttö, seurustelu…
• Harjoittele uusia taitoja aamupäivän aikana kun vauva on virkeimmillään
• Tarjoa vauvalle lepomahdollisuus 1-2 tunnin valvomisen jälkeen
• Toimi aina rauhallisesti ja samoin tavoin
• Totuta vauva rutiineihin hitaasti, älä kokeile aina uusia vinkkejä
• Vältä intensiivisiä rauhoittelukeinoja, kuten jumppapallon päällä pomppimista
• Ennakoi iltarauhattomuutta esim. iltakävelyllä
• Anna aikalisä väsyneelle vanhemmalle
• Kartoita apuverkostot ja etsi tarvittava tuki

Mielenkiintoisia tässä olivat myös neuvot väsymyksen helpottamiseksi – omaan korvaan kuulostavat ehkä sopivilta ihan kaikille lapsiperheille…

• tarjotkaa toisillenne tunti vauvatonta aikaa päivässä
• hoitakaa vauvaa vuorotellen öisin
• jakakaa yöunet
• harjoitelkaa käyttämään korvatulppia ja nukkumaan toisessa huoneessa
• sopikaa viikonloppuisin aikuisten päiväuniajoista
• harjoitelkaa äidinmaidon pumppaamista, jotta myös kumppani voi osallistua lapsen syöttämiseen
• kysykää ystäviltä, voiko heidän luonaan nukkua
• harjoittele imettämistä makuultaan hämärässä, jotta voit myös itse levätä

Myös vinkit parisuhteen hoitamiseen saattavat tulla tarpeen, parisuhde on kuitenkin se perusta mille perhe rakentuu enkä usko lapsen hyötyvän väsyneistä ja avioeroa lähestyvistä vanhemmista…

• varatkaa aikaa vanhempien keskinäiselle keskustelutuokiolle kerran viikossa  – kertokaa 10 min tuntemuksistanne toisen keskeyttämättä, vaihtakaa vuoroja
• huomioikaa toisenne arjessa – hymy, kosketus, halaus
• anna vauva jo ensimmäisten kuukausien aikana silloin tällöin tunniksi pariksi hoitoon sukulaisille – menkää kävelylle, syökää yhdessä rauhassa
• viettäkää vuodessa 1-2 yötä ilman vauvaa

***

Huh, tuli maratonpostaus! Mutta lähinnä itselle kirjoittelin näitä muistiin. Olen tällainen teoreettisen tiedon suurkuluttaja ja etukäteisvalmistautuja, jos ei ole käynyt ilmi, mutta koen helpottavana kun on edes jotain ohjenuoraa miten lähteä toimimaan uudessa tilanteessa!