Iltalehti uutisoi tapauksesta, jossa synnytys käynnistyi ennenaikaisesti ja perhe joutui itse korvaamaan Suomeen takaisin tulon ambulanssilennolla. Surullinen tapaus kaiken kaikkiaan ja jälkiviisastelu on tietysti turhaa, mutta olen näitä asioita itsekin miettinyt paljon. Syksyllä olisi tulossa häät Australiassa, mutta pitkän lentomatkan takia loppuraskaudessa saattaa jäädä väliin. Ei ehkä niinkään etteikö se olisi kansainvälisesti mahdollista, mutta hermo ei kestä ottaa lisääntynyttä veritulpan riskiä pitkällä lennolla 😀

Noin ylipäätään keskustelu tuntuu keskittyvän siihen, että millä viikoilla lentoyhtiöt ottavat asiakkaakseen ja luotetaan siihen lääkärintodistukseen. Vaikka se lääkärintodistus ei tietysti takaa sitä, etteikö matkalla voisi esim. saada tosiaan jotain tulehdusta joka sitten äkillisesti synnytyksen käynnistääkin. Ja vaikka olisin esim. EU-maassa ja saisi hoitoa siinä missä paikallisetkin, on suhteellisen rankkaa varmasti henkisesti jos keskosvauva syntyykin ulkomailla ja pahimmassa tapauksessa kuukausia hoidossa. En tiedä kuka korvaa vanhempien oleskelun maaassa sinä aikana, tuskin kukaan. Tai pahimmassa tapauksessa joudut tosiaan arpomaan huonon paikallisen, kalliin paikallisen tai kotiin palaamisen välillä kaukana kotoa. 

Toinen juttu on sitten matkustaminen maihin, joiden sairaanhoito jättää toivomisen varaa länsimaisilla standardeilla ainakin etäisemmissä lomakohteissa. Nämä aion itse jättää väliin ihan suosiolla viikon 24 jälkeen, eli siinä vaiheessa kun sikiöllä alkaa olla mahdollisuuksia selviytyä. En vain henkisesti kestäisi, jos synnytys jotenkin käynnistyisikin. Tähän ongelmkenttään kuuluu myös nämä erilaiset tropiikin maat, malarian estolääkitys ei onnistu raskaana ollessa. 

Kolmas juttu on matkavakuutukset, joihin olen itse jossain määrin menettänyt luottamuksen jo aikaa sitten. Vakuutusehdot ovat loputtoman pitkiä ja jos yhtään erikoisempaa juttua tekee, niin todella tarkkana saa olla kattaako vakuutus. Perusmatkavakuutus ei kata mm. retkeilyä asumattomilla alueilla, mikä nyt on kiva koska harvemmin sitä vaelletaan kaupunkialueilla. Esim. oma matkavakuutukseni Pohjolassa rajasi kaiken raskaudesta johtuvan hoidon vakuutuksen ulkopuolelle, ellei kyseessä ole äkillinen, ensiapuluonteinen hoito. Enpä haluaisi joutua ottamaan selvää miten se käytännössä rajataan. 

Neljäs probleema on Irlanti, johon haluaisin myös syksyllä kaveria tapaamaan. Irlanti on kuitenkin syvästi katolinen ja konservatiivinen maa, jossa ei vielä hiljattain ollut mahdollista tehdä aborttia edes äidin hengen pelastamiseksi. Muutama vuosi sitten intialainen hammaslääkäri sai keskenmenon mutta kaavintaa ei voitu suorittaa koska sikiöllä oli vielä syke (mutta ei ennustetta) ja nainen sai verenmyrkytyksen ja kuoli. En tiedä minkälaisen emergency medical evacuation -vakuutuksen tarvitsisin Irlantiin… tosin asiasta keskusteltiin kiivaasti tapahtuman jälkeen ja ihan varma en ole onko abortti mahdollinen äidin hengen pelastavissa tilanteissa nykyään. 

Joten oma suunnitelmani tulee olemaan

– matkustaa vapaasti ennen 23 viikkoa

– 24 viikon jälkeen vain harkitusti ja vain maihin joissa on korkeatasoinen terveydenhuolto helposti saavutettavissa ja

– harkinnan mukaan vain EU-maihin, koska vakuutuksen kattavuudesta on vaikea saada selvää

Jokaisen riskinarvio ja riskinsietokyky on erilainen, itsellä se on alhainen, jos ei käynyt tästä aiemmin ilmi 😀