Ei selvinnyt toinen edes pakastukseen asti, ei jatkanut jakautumistaan. Eli maaliskuusta asti alkanut projekti, kypsyttelyineen, ultrakontrolleineen, pistoksineen, sumutteineen ja kaikella tuotti yhden alkion. Huoh.

Jotenkin sitä toivoi, että jos se toinen olisi jatkanut jakautumistaan niin tämä kyydissä olevakin olisi. Että jos ne ei siellä labran optimaalisissa kasvatusmaljoissa jaksa jakautua, niin kuinka sitten minun endometrioosi-hostiilissa kohdussani. Ja huokaisin helpotuksesta senkin vuoksi, että pakastetun alkion siirto olisi kai ollut vähän kevyempi prosessi, mutta jos nyt ei tärppää niin tiedossa on koko sama projekti uudelleen punktiota myöten. Kaiken muun voisin tehdä uudelleen mutta se punktiosta toipuminen oli vähän rasittavaa, vielä viikonloppunakaan yli viikko punktiosta en päässyt oikein edes kävelylenkille kun alkoi vihloa sen verran etten uskaltanut. 

Klinikalla alkaa kesätauko, joten syksymmälle kaikki jatkot menevät joka tapauksessa. Ja epäilen että ne haluaisi pistää niitä Procren-piikkejä kesän ajan, mikä tarkoittaa lisää kuumia aaltoja kesähelteille… mitkä sivumennen sanoen ovat palanneet. Ilmeisesti vaan sen vanhan jarrulääkkeen jälkimaininkeja, mutta parina yönä on herännyt ihan tosissaan hiestä märkänä. 

Noin muuten en ole koittanut kauheasti oireita tarkkailla, kun ne voi kuitenkin johtua siitä Lugesteronista. Vielä viikko pitäisi jaksaa… 

Miten toimia, kun olet koko kevään rummuttanut töissä että voitaisiinko vihdoin juoda yhdessä alkoholia ja sitten ne pitkään odotetut läksiäiset tulevat ja oletkin (ainakin tilapäisesti) raskaana?

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Meille tehtiin viikko sitten ivf-hoidon alkionsiirto – olen todennut tehokkaaksi keskustelun lopettajaksi. Ihmiset eivät tiedä mitä sanoa 😀 

2. Osta halpa punkkupullo, pakasta viinit ruuanlaittoa varten (mies hätääntyneenä vetäisi kaksi lasia ennen tätä tosin…) ja laita tilalle etäisesti viiniltä maistuvaa alkoholintonta punaviinia. Menee kotibileympäristössä täydestä kuin väärä raha, olettaen ettei joudu tarjoamaan muille pullostaan koska sen verran mehumaista tavara on, että mausta jää kyllä kiinni. Ellei maistaja ole sitten jo nautiskellut huomattavia määriä sitä aitoa tuotetta edeltävästi. 

Pohdin pitkään ja kohtaloon luottavana ihmisenä pakkasin mukaan kassiin sekä Lehtikuohun (oikeasti hyvää alkoholintonta!) ja etukäteen valmistellun valepunkun. Ajattelin sitten että käsi hakeutuu sitten oikeaan pulloon tositilanteessa. Valepunkku tuntui sitten kuitenkin hyvältä, etenkin kun olin edellisessä työvuorossa joutunut suht kiperään tilanteeseen säteilyturvallisuusteknisistä syistä ja paljastamaan n. 7 hengelle olevani raskaana ja käymään keskustelun siitä onko sopivaa raskaana olevan olla tällaisissa töissä. Niin ei tehnyt hirveästi mieli keskustella aiheesta enää puolituttujen kanssa. 

Toinen juhliin liittynyt problematiikka liittyi miehen alkoholin käyttöön. Heillä sattui samaan aikaan olemaan joku työpaikan funktio, jota myös oli odottanut. Joten onko oikein että minä taitelen erilaisten pulloviritelmien kanssa ja stressaan illan siitä etten jää kiinni omista juomistani ja joudu (taas) selittämään työnantajalleni raskautta kun mies juhlii omissaan? Eihän kukaan pakota häntäkään kertomaan työnantajalleen tässä raskausviikolla 2 että töistä tulee poissaoloja ja niin edelleen. 

Mutta, kannattaako pilata kahden ihmisen iltaa yhden sijaan? Tavallaan kannattaa, koska jos tässä aina itse vaan ottaa yhden tiimin puolesta niin lista käy aika pitkäksi ja perustavanlaatuisista syistä nainen joutuu tekemään aika paljon hommia tässä projektissa miestä enemmän. Joten nähdäkseni jos on jotain, millä tätä voi tasoittaa, se kannattaa tehdä. Tosin, kuten mies huomauttaa, ei ole mitään mitä hän voisi tehdä tasoittaakseen tilejä edes vähän, mikään ei tule koskaan korvaamaan tätä. Sekin on totta. 

Miten te muut olette suhtautuneet näihin asioihin – kannattaako miehen tehdä pieniä symbolisia myönnytyseleitä vaikka niillä ei todellisuudessa voikaan mitään muuttaa tai hyvittää?

Edit: rationaalinen osa minusta tajuaa siis kyllä ettei näitä kannattaisi laskea ja oikeampi kysymys on ehkä miten tästä laskemisen halusta pääsee yli? Tää on mulle vaikea kysymys noin kokonaisuudessaankin, sitten etenkin kun aletaan puhua lastensaannin yhteiskunnallisista aspekteista… toki tiedän, että tähän liittyy myös paljon positiivisia puolia äidin kannalta, mutta ongelma on että tässä vaiheessa projektia hoitojen aikana ei ole juurikaan mitään miellyttäviä kokemuksia olemassa.