Embryo on board!
Plop, sinne meni! 3 päivän ikäinen kompaktoitunut alkio. Pienenä pisteenä ultraäänessä, kun ainut mitä pystyin ajattelemaan on karmea pissahätä ja sitä, että käykö kellään koskaan vahinko tässä vaiheessa kun sillä ultra-anturilla painetaan just siitä rakon päältä ja eiliset mummot jotka kassajonossa puhuivat tyttären tutkakuvista… 😀 Mutta aika villiä, sinne se meni.
Saaliina oli 4 munasolua, joista 3 kypsää ja näistä 2 hedelmöittyi ja molemmat lähtivät jakautumaan. Kompaktoituminen tarkoittaa ilmeisesti sitä, että erillisiä soluja ei pysty enää erottamaan ja se on kai hyvä asia. Jee! Etenkin olen tyytyväinen siitä, että jatkoviljelyyn jäi edes yksi, joten mahdollisuuksia pakastesiirtookin on! Jos siis jatkaa jakaantumistaan ja selviää pakastuksesta ja sulatuksesta… prepare for worst but hope for the best, as they say.
Aika siis reflektoida mennyttä, oliko odotettua helpompaa vai pahempaa. Itsellekin muistiin, jos tätä joutuu uudelleen tekemään.
Procren Depot – odotettua helpompaa. Ei saanut aikaan vielä vaihdevuosioireita, toisaalta pistin vain kerran. Pistäminen helppoa, esitäytetty kynä.
Synarela – lievästi odotettua ärsyttävämpää. Aikaansai etenkin jatkuessaan kunnon kuumia aaltoja, mutta säästyin suuremmilta mielenvaihteluilta. Yöunet kärsi jonkin verran. Suurin ärsytys oli paha maku suussa puoli päivää aamuannoksen jälkeen, mutta ei mitään suurempaa siis. Jatkuessaan olisi ollut varmaan vielä ärsyttävämpi vaihdevuosioireiden osalta.
Menopur-pistokset – odotettua helpompaa. Ei aiheuttanut mielialaoireita ja vaihdevuosioireet hävisivät kun pistokset alkoivat. Pistäminen semihelppoa, tosin jokainen päivän annos piti vetää erikseen millin ruiskuun samasta pienestä purkista. Kellonajan suhteen spesifi, pistokset eivät saaneet vaihdella tuntia enempää ja tämä oli ehkä suurin haaste. Olen suht ylpeä, kerran myöhästyin vähän mutta muuten pysyin aikatauluissa. Johti toki koomisiin tilanteisiin, kun ensin säilytin niitä mm. kuntosalin jääkaapissa, pistin työpaikan parkkiksella ja vessassa, kanniskelin ruiskuja käsilaukussa mukanani hautajaisissa… pitempään jatkuessaan olisi ollut ärsyttävää, mutta kesti kuitenkin vaan 10 päivää.
Munasolujen punktio – odotettua helpompaa. Kesti ehkä 5 min, pistäminen sattui mutta kerääminen ei tuntunut miltään.
Toipuminen munasolujen punktiosta – huomattavasti odotettua hankalampaa. En tiedä oliko mun odotukset jotenkin liian korkealla, mutta toiset sanoivat tyyliin pelanneensa lentopalloa seuraavana päivänä niin jotenkin odotin että kipeä vois olla mutta ei kovin kauaa. Mutta 3 päivän saikku oli aivan minimi ja sain olla tyytyväinen että tähän sattui viikonloppu väliin. Ensinnäkään en tosissaan odottanut olevani niin tokkurainen lääkkeistä ja oksentavani loppuillan, ei kiva. Seuraavat kaksi päivää kärsin maailman tuskallisimmista ilmavaivoista, vatsa turposi jättipalloksi ja kävely mummovauhtia kovempaa ei onnistunut. Luontaisesti yhdistettynä tuhanteen hyperstimulaation oireet-googlauksiin. Ensi kerralla, ei opiaatteja.
Alkion siirto – odotuksien mukaista. Ehkä 5 min homma, suurin haaste koittaa saapua paikalle rakko täynnä mutta ei liian täynnä (kts. yllä)
Nyt sitten odotellaan! Mutta ei tarrasukkien toivotuksilla, se on slippery slope jonka pohjalla on Maitotyttö-vaatteet (siis oikeasti, tiedän että olemme nisäkkäitä, äidinmaito on lapselle hyväksi ja vaatteet varmaan funktionaalisia ja kestäviä, mutta Maitotyttö?! Oikeasti?! Ja sitten vielä ihmetellään että miksi minäkuva muuttuu lapsen saannin myötä…), masuasukista puhuminen ja puolison kutsuminen julkisesti maamuskaksi 😀 Toivokaamme siis suotuisaa immuunijärjestelmää, hyvää implantoitumista ja normaalia solunjakautumista!