Tää on taas niin tätä

Vauvan kanssa on paljon näitä fifty-sixty -tilanteita, joissa ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraako. Katsokaa vaikka 😀

• Odotat lähes kuin kuuta nousevaa, että vauva oppii tarttumaan esineisiin (joskin odotuksen pohjana on se, että se on seuraava etappi siinä neuvolakortin portaikossa eli ilmeisimmin olennainen ja tärkeä juttu odotettavaksi) ja sitten kun se oppii, se ekana keksii käyttää taitoaan HEITTÄÄKSEEN tuttinsa dramaattisesti äitiyspakkauksen nukkumakoppansa poikki aamukuudelta. 
• Tajuat, että olet saman viikon aikana googlannut sekä ”vauvan ummetus” että ”vauvan ripuli” = epäilemättä normaali suolentoiminta.
• Olet nykyään sillä lailla kosketuksissa luontoon, että osaat yöllä taivaan väristä sanoa noin puolen tunnin tarkkuudella paljonko kello on. Onhan sekin tavallaan hieno kyky ja Suomen kesäyössä on toki jotain ainutlaatuista, olen aina ollut sitä mieltä. 
• Kannattaako huutelijamummolle vastata? Edellisellä kerralla en ehtinyt, tällä kertaa olin puhelimessa. Olin siis kärryttelemässä kaupungilla ja juttelin samalla puhelimessa siskon kanssa. Edellä kulkenut rouva pysähtyi odottamaan kunnes olen kohdalla ja sanoi että ”siinä vaan pölöttää, vaikka pienen vauvan kanssa kulkee!” En tiedä oliko rouvalta jäänyt huomioimatta tämä puhelinten mobiili ominaisuus että en suinkaan puhu yksikseni vai tarkoittiko hän että äidin tulisi jutella vain vauvalle, vaikka se nyt sattuisikin olemaan unessa. Tää oli sillee vaikee kysymys, että eipä mulla olis oikein vastausta ollutkaan 😀 
• Suunnittelet lähteväsi vähän aiemmin kaupungille, kun vauva heräsi aikaisin ja väsyy myös aiemmin näin ollen. Mietiskelet jo mitäs kaikkia ihania aamiaispaikkoja kaupungilla onkaan ja isket vauvan kehtoon tutin kanssa odottelemaan että saat puettua vaatteet niin lähdetään. Kun saat tukan harjattua, toinen onkin salanukahtanut kehtoon 😀