Romanit eivät ole rikollisjengi
Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Jari Kinnunen puhui pari päivää sitten Mtv3:n Rikospaikka– ohjelmassa Suomen romaneiden rikollisuudesta. Kukaanhan ei varmaankaan niin sinisilmäinen ole, että väittäisi, ettei kyseistä ilmiötä ole olemassa. En väitä minäkään ja olen useita romaniväestön (en puhu romanikulttuurista, koska harva ongelma romaneiden keskuudessa liittyy itse kulttuuriin) sisäisiä asioita niin julkisesti, kuin yksityisemmin kritisoinutkin.
Vaikka aihe on tulenarka, en koe, että on kyse vaietusta aiheesta. Vaikka harva romanitaustainen astuu puhumaan julkisesti oman heimonsa ongelmista, on valtaväestön mielissä romaneiden rikollisuus fakta, niin iltapäivälehdissä, kuin kuluneissa mannevitseissäkin. Suurin osa romaneihin liitettävistä stereotypioista kertovat samaa: suuri osa valtaväestöstä näkee romanit varastavina, valehtelevina, työtä vieroksuvina ja väkivaltaisina huijareina. Osa romaneista toki täyttää nämä stereotypiat, aivan kuten osa valtaväestöstä on todella juoppoja, jotka ampuvat perheensä kun saavat potkut töistä, tai kun työtä on liikaa.
Itse olen tavannut koko kirjon niin romaneista, kuin valtaväestöstäkin. Molemmissa ryhmissä olen kohdannut tavallisia, työssäkäyviä ja korkeakoulutettuja ihmisiä, hartaita uskovia, murhaajia, raiskaajia, homoja, homofoobikoita, narkkareita ja täysraittiita. Ihmisiä, jotka elättävät itsensä rikoksilla ja ihmisiä, jotka elättävät itsensä nuorisotyöntekijänä, opettajana, tai poliisina. Rasistejakin olen tavannut molemmissa ryhmissä. Sekä ihmisiä, jotka hyväksyvät minut ja kaikki muut sellaisina kuin ovat. Väkivaltaa olen kohdannut sekä romaneiden, että valtaväestön taholta. Mutta niin olen saanut myös halauksia, sydänystäviä ja suurta rakkautta.
Itselleni ihminen on ihminen, en laita häntä mielessäni lokeroon suorien housujen, tai rastojen perusteella. Jari Kinnunen ja moni muu tuntuu valitettavasti näin tekevän. Jostakin syystä samat rikokset, joita tekevät niin syrjäytyneet romanit, kuin syrjäytynyt valtaväestökin, näyttävät heidän silmissään erilaisilta, jos tekijöillä on yllään samettihame, tai jalassa lakerikengät.
Juuri pari päivää sitten kerroin Facebook-seinälläni siitä, kuinka emme päässeet ystävieni kanssa sisälle Pub Hertakseen romanitaustamme vuoksi. Joku kysyi postaukseni alla, eikö romanien kokema syrjintä ole verrattavissa siihen, jos ei liivijengiläinen pääse baariin vaatteidensa vuoksi. Olin itse sitä mieltä, että ei ole verrattavissa, koska romaniksi synnytään ja liivijengiin liitytään. Niin kutsutut prosenttijengit ovat myös saaneet nimensä siitä, että he ovat valinneet kuulua siihen prosenttiin, joka elää yhteiskunnan sääntöjen ulkopuolella. Romanit eivät ole näin valinneet, lukuunottamatta tietenkään niitä yksilöitä, jotka ovat päättäneet vapaaehtoisesti liittyä johonkin jengiin (jotka muuten ovat lähes poikkeuksetta valtaväestön edustajien perustamia).
Palatakseni Kinnusen kommenttiin. Jos rikolliset romanit tekevät esimerkiksi ryöstön keskenään ja ryöstäjillä on tarkkaan valitut roolit, mitä tavatonta tässä on? Tekeväthän rikolliset valtaväestönkin edustajat rikoksensa varmaankin suurimmaksi osaksi oman ystäväpiirinsä kanssa. Ja romanit nyt sattuvat tuntemaan toisia romaneita. Rikosten tilastointi etnisen alkuperän perusteella on laitonta, eivätkä romanivaatteet ole merkki rikollisjengiin kuulumisesta.
Järjestäytyneeksi voisi sen sijaan kutsua ravintoloiden erillisiä määräyksiä olla ottamatta romaneita sisään ja muuta arkipäiväistä syrjintää, johon kukaan ei selkeästi halua puuttua. Siihen ei kenelläkään ole 500 vuoteen riittänyt energiaa, tai kiinnostusta, toisin kuin palstatilan antamiseen stereotypioita vahvistaville kommenteille, jotka luovat käsitystä siitä, että romanien kansanpuku ja jengiliivit ovat verrattavissa ja että nimi Hagert on yhtä kuin kyynärvarren mittainen rikosrekisteri.
Yhteenvetona voin todeta, että mitä ikinä Jari Kinnunen yritti kommentillaan saavuttaa, se ei aiheuttanut ainakaan mitään hyvää. Se ainoastaan lisäsi stereotypioita valtaväestön mielissä. Stereotypiat lisäävät syrjintää, syrjintä lisää syrjäytymistä ja syrjäytyminen rikollisuutta. Ja lopulta rikollisuus lisää taas stereotypioita, joista kärsii se valtaosa ryhmästä, jotka haluaisivat vain mennä laulamaan ystävänpäivänä karaokea, kouluttautua ja tehdä töitä. Se valtaosa, jonka minä olen tavannut.
Suomessa on nykyisin myös näitä EU:n alueelta tulevia ulkomaisia romaneja ja selvää on, että jos ollaan aivan rehellisiä, niin on tunnustettava, että myös heidän oma romanikulttuurinsa on yksi syy tähän ahdinkoonsa. Ja että rikollisuuttakin on paljon.
En tiedä, kuinka paljon on yhteistä Suomen romanien kanssa sitten, jotain ehkä on ja jotain ei – mutta ainakin he tarjoavat jonkinlaisen vertailukohdan. Ja etenkin kun tiedetään, miten esim. kommunismin ajan tiukat säännöt vaikuttivat heidän oman kulttuurinsa ilmenemiseen ja ilmenemättä jäämiseen. Ja entäpä monien muiden maiden romanit?
Mutta mitä tulee Suomen romaneihin, niin minulle on tullut vanhempien ihmisten puheista sellainen kuva, että heidän kohdallaan rikollisuus on kyllä lisääntynyt hurjasti vasta nykyaikana. Ja yksi syy siihen on myös päihteiden runsas väärinkäyttö, vaikka se tuskin on ainoa syy.
Kierre pitäisi kuitenkin saada poikki ja palata nimenomaan vanhempaan aikaan tässä suhteessa.
Kyllä romanit tekevät huomattavan paljon rikoksia, vaikka kaikkia ongelma ei tietenkään koske. Varsin iso osa ruotsinsuomalaisista rikollisistakin on romanitaustaisia, vaikka toki mukana on paljon niitäkin, jotka tekevät keikkaa molemmissa maissa ja näin myös rumentavat tilastojakin molemmissa maissa. Eli ihan rikostilastotkin ovat aika karmaisevia näin aivan rehellisesti sanottuna. Ja kun puhutaan tietyntyyppisistä rikoksista tai jopa tietyntyyppisistä uhreista, niin liki jokainen tietää heti, että tässä on kyse juurikin romaneista
Myös päihteet ovat todella suuri ongelma osalle romaneista.
Ja niin kauan kuin romanit kieltävät ongelmansa, ei muutosta parempaan tule – sillä ei kukaan voi korjata asioita, joita ei myönnä olevan olemassakaan.
Romanien pitäisi kokoontua enemmän yhteen pohtimaan sitä, mitkä asiat kuulevat heidän kulttuurinsa ja mitkä eivät. Ja mitkä asiat on syytä hylätä, mitkä säilyttää – myös hylätyt asiat voidaan silti säilyttää kollektiivisena muistitietona, perinteenä. Kaikki kulttuurit kuitenkin muuttuvat ajan saatossa.
Tavallaan ymmärrän, että romanit pitävät kiinni myös jostain haitallisista tavoista – koska esim. Suomen romaneja on niin vähänkin, joten ei ole ihme, että kaikesta halutaan pitää kiinni ts. selviytyä ja säilyä hengissä kulttuurinakin. Mutta tosiasia on, että huonoista tavoista pitäisi päästä eroon tai ainakin muokata niitä nykyaikaan sopivampaan muotoon. Se edistää selviytymistä pitkällä tähtäimellä!
Suomessa yhteiskunnan ja erilaisten säätiöiden tukemia somaliyhdistyksiä on jopa useita satoja – mutta romaneilta näitä selvästi puuttuu!
Mielestäni nimenomaan romanikulttuuri kuitenkin tarvitsisi enemmän erilaista järjestötyötä, yhdistyksiä ja tutkimusta sekä esim. perinne- ja museotoimintaa. Romanikulttuurin kehitystä pitää pohtia ja tutkia – ja nimenomaan romanien itsensäkin taholta.