Kiitos, merci, grazie, dank u, tak
En ole varmaan koskaan miettinyt saati puhunut suomen kielestä näin paljon kuin tämän puolen vuoden aikana. Kysymys tulee esiin aina jossain vaiheessa: Mitä kieltä Suomessa puhutaan? Ai suomea! Onks se niinku lähellä ruotsia? Ai ei?! Ah, nii eli venäjää sitte??? EI? Ei mitään tekemistä näiden kanssa, miten se voi olla? On tullut itsekin mietittyä kysymystä paljon – tosiaan: miten ihmeessä? On tullut niin moneen kertaan selitettyä murteista ja idän ja lännen eroja. Välillä englannin kielen sanat ei ole vastannut todellisuutta – etenkin kun se ei ole ollut muidenkaan äidinkieli, joten välillä on ollut vaikea selittää todellista tilannetta. Välillä on joutunut oikein kaivelemaan tietoja päästä yläasteelta äidinkielen tunneilta ja käyttää Googlea. Kieli kuulostaa muiden mielestä niin käsittämättömältä, mikään ei ole tuttua. Lähinnä kirjoitetusta tekstistä voi bongata lainasanoja ja nimiä.
Tänään saavuin parin viikon reissujen jälkeen Charleroin kentälle lähelle Brysseliä, Belgiaan – kotiin. Luin kentällä bussia odotellessa Hesarin (http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1460003521321?ref=hs-fprio-1-1) jutun murteista – nyt nekin kiinnostaa ihan eri tavalla. Tuntui kotoisalta – en ollut käytännössä kolmeen viikkoon puhunut, kirjoittanut saati ajatellut suomeksi. Lopulta kun nostin pään jutusta ja lähdin etsimään bussipysäkkiä, jouduin hetken ruksuttamaan tilannetta – ympärillä puhuttiin ranskaa (Wallonian puolella kun oltiin), kaikki luki englanniksi, mutta ymmärsin ne toki helposti. Silti olin Suomi taajuudella, kun olin sentään hyppinyt ympäri Suomea ajatuksissani juttua lukiessani. Jouduin siis hetkeksi pysähtymään ja miettimään, että missä sitä oikein ollaan. Hetken hämmennys jatkui myös ihmisiä kohdatessa – en enää tiennyt millä kielellä pitäisi vastata! Italian kiitos tuli liian sujuvasti viikon jankuttamisen jälkeen, mutta silti tiesi suurimman osan olevan ranskankielisiä. Saatoin myös olla vähän väsynyt 😉
Viihdytimme reissulla toisiamme usein opiskelemalla toisen kielellä numeroita: opin ne siis niin tanskaksi kuin italiaksikin, espanja, ranska ja ruotsikin käytiin läpi. Opetin ne myös suomeksi, kahdeksan kohdalla kaikki alkaa aina nauraa – ei voi olla noin pitkä !!! Usein myös naurettiin kun joku sana ei tullut mieleen englanniksi, aina ei edes tiedetty sanaa, koska sitä ei ole ikinä tarvinnut ja selittämällä kaikki tietää mistä puhutaan. Silloin (ja muutenkin) kerrottiin usein sanat omilla kielillämme, miten erilaisia ne olikaan välillä tai kuinka erilainen logiikka niiden sanatarkan käännöksen takana oli. Välillä en edes saanut päähäni suomen kielen vastinetta, välillä se oli ihan itsestäänselvyys. Oli niin hauskaa ja mielenkiintoista seurata eri kielellä keskustelua, miten joskus ymmärsi mistä puhuttiin ihan kaiken muun takia kuin siksi, että ymmärsi sanojen merkityksiä. Se taito on vuoden aikana kehittynyt ihan valtavasti. Oli myös erikoista seurata missä tilanteissa tuttujen ihmisten ulosanti muuttui kieltä vaihdettaessa, kun heitä on kumminkin tottunut seuraamaan englannin kielellä. Itse myös olen huomannut, miten jotkut sanat ja ilmaisut ovat arkipäivystyneet omassa englannissani, joita ennen on aina joutunut kaivelemaan. Olen oppinut niin paljon eri kielten ”maailmoista”, miten asiat ilmaistaan erilaisella verbillä tai tavalla, joka tuo kieleen erilaista sujuvuutta. Suora kääntäminen ei ole niinkään itsestäänselvää saati tärkeää, vaan ajatuksen ymmärtäminen korostuu.
Kuulette itse reissuista myöhemmin, pitää käydä vielä kaikki kuvat läpi ja saada ajatukset kasaan. Huomenna saan myös taas vieraan tänne!
<3tau
Jouduin muutamaan kertaan katsomaan kun näin tämän menun Italiassa – niinkö siinä tosiaan lukee Satakunta!? Meille ei selvinnyt miksi näin oli. Päädyin kuitenkin vähän perinteisempään pitsaan. // Satakunta is one region in Finland, so I was really surprized to find it as a pizza name in Italy.
Engl:// I don’t think I’ve ever before spent this much time thinking Finnish than in these 6 months. I always get the question at some point: What do you speak in Finland? Oh, right Finnish. Is it close to Swedish? No??? How about Russian then? NO? How come is that possible?? Indeed, how come? Many times I’ve been explaining about our dialects and the differences in between East and West Finnish. Sometimes it is hard to tell it in English, since not all the words have the excact same meaning. Many times I’ve had been racking my brains for old information from elementary school and Google things.
I arrived to Charleroi today after more than a week travels – to home. I was waiting for my bus and read from our biggest magazine an article about dialects. I felt like home – for three weeks I haven’t really been speaking, writing nor thinking in Finnish. When I was done with the article, I got up and started to look for the bus stop. The moment was a bit puzzling: everyone around me was speaking French (as I was in Wallonia), everything was also in English, which I ofc understood easily. Still I was in Finnish mood, since I was moving trought Finland while reading the article. So I had to remind myself where I actually was. I also had hard time to decide in which language I should answer! Italian thanks came so easily after week using it all the time, but I also knew I kind of should say merci… I also might have been a bit tired 😉
During the travels we amused ourselves by teaching and learning numbers: now I know them in Danish and Italian, but we also went them trough in Spanish, French and Swedish. I also thaught them in Finnish: with number eight (kahdeksan in Finnish) everyone always starts laughing – it can’t be so long!! We were also often laughing when we didn’t remember a word in English. Sometimes we even didn’t have any clue about the right one, since they were really not that needed – you can always explain it and everyone knows what you’re talking about. We also talked what they are in our own languages and the logics were so different. Sometimes it was so hard even to remember the Finnish words for things … I found it very interesting to follow conversations in other languages – how I was able to understand the ideas they were talking about, even though I had no idea what the words mostly meant. I’ve been practising that skill a lot this year. It was enjoyable to follow my friends ways of expressing themselves in their own language and how it changed when they changed language.
More about the actual trips coming up soon! 🙂 Still have to go all the hundreds pics trought. Tomorrow I’m also having a visitor here!
<3tau
In the morning we woke up a bit tired, but excited. The excitement changed quite quickly to shock, when we read about the bombs in Brussels. German TV told us some more details and showed videos – everyone just stared it mesmerized and shocked. Specially when we learnt that the first bomb exploded pretty much just were we had been standing. Finally we got on with our program. 