Ensimmäisten päivien ajatuksia
Tänään koostusti ensimmäisten päivien ajatuksia ja fiiliksiä. Kokonaiseen tekstiin en vielä kykene!
Sunnuntai:
Ensimmäinen ajatus koneesta, kun näin maan: SYMMETRIA. Jopa puut on istutettu symmetrisesti!!
Missään ei lue englantia enää ”maahan saavuttuaan”, ihmiset on kyllä ystävällisiä.
Junat on ihan kivoja, mutta asema lentoaseman asema oli ainakin tosi karu. Ei sillä, en oo Suomen versiossa käynyt…
Lentokoneessa itketti ja nauratti samaan aikaan. Itketti, koska tuttuuden ja turvan saattoi heittää pois. Nauratti, koska vihdoin vihdoin vihdoin se asia, josta olen haaveillut monta vuotta ja tehnyt aktiivisesti selvitystä vuoden ajan on nyt tapahtumassa. Kaikkien mukaan se on opiskeluiden upein vuosi. Se tuntuu tosi uskomattomalta, koska kaksi viimeistä vuotta ovat olleet elämäni parhaita. Nyt ei voi enää perua, enkä halua, mutta nyt ollaan täällä ja mennään virran mukana – selvitetään asiat niiden tullessa eteen!
Lentokentällä nauratti: on niin jännää OIKEASTI KUULLA HOLLANTIA!!! Käytännön vastaukset tulee 3 sekunnin viiveellä itselle mieleen (liian myöhään!), mutta tästä se hei lähtee. Joskus ei tule mieleen ollenkaan miten pitäisi reagoida, mutta ehkä sekään ei haittaa. Ei näitä ole tuntunut haittaavan.
Nyt junassa, naurattaa, kun kaikki tulee myös ranskaksi, josta en ymmärrä sanaakaan. Hollannin tekstit onneksi ymmärtää. Englantia on turha etsiä enää mistään lentokentän ulkopuolelta. Huvittaa myös, koska valtaosa taloista on näitä öh pientaloja, vierivieressä, aivan erinäköisiä, kokoisia ja värisiä. Ne on niin söpöjä!!
Täällä on pilvistä, viileämpää kuin Helsingissä, mutta ei sentään sada. Onneksi on Pätkiksiä mukana. Ehkä se johtuu vaan säästä, mutta Bryssel näyttää todella värittömältä ainakin näin junasta katsottuna.
Yritän kuunnella takana istuvan miehen puhetta ja ymmärtää sitä. Ymmärsin!
Junan melkein puolet matkustusajasta menee Brysselin eri asemilla. Huoh!
Vaikka toisaalta, lentokoneessa ja junassa istuminen on helppoa, se vaan liikkuu. Niihin löytäminen ja itsekseen kävellen liikkuminen on tavallaan paljon haastavampaa!
Hah! Oli täällä englanniksikin ohjeita!
Kaikki, siis, KAIKKI paikat on kiinni sunnuntaisin. Note to self. Paitsi ihan muutama ruokapaikka, pubit ja yksi supermarketti. Ja sekin menee aina kahdeksalta kiinni. Tässä on vähän totuttelemista, ei oo enää 24h Alepaa lähikauppana…
Mutta ihmiset on tosi kivoja ja ystävällisiä!
Hostelli on mielettömän siisti ja ruoanlaitto mahdollisuudet on suorastaan hulppeet.
Kaikki kassalla tai asiakaspalvelussa joskus työskennelleet tietää varmasti sen hämmennyksen, kun asiakas puhuu englantia ja sanookin kiitos suomeksi. Harrastin tätä tänään, sanoin kiitos aina hollaniksi. Aina sekään ei tullut ihan suoraan… Mutta annan vielä hetken itselleni englannin puhumisen anteeksi, mutta pian olisi tarkoitus alkaa hoitaa päivän rutiinit hollanksi. Pikku hiljaa…
Väsyttäää…
Täällä sataa, T tuleekin jo kotoota huomenna tänne ja nään tyyppiä kolmen vuoden tauon jälkeen taas! Jännää. Ostin sille tuliaisiksi teetä, kun se pyysi ja Marimekolta sukat, edelliset oli kuulemma jo reikiintyneet…
Vähintäänkin kannattaa päättää tehdä montaa asiaa kerrallaan, niin joku unohtuu varmasti!
Täällä on pyöriä kaikkialla, joka päin ja missä vain. Jopa väärinpäin!
Maanantai:
Autoilijat kyllä väistää, mutta pyöräilijät ei.
T ei tullutkaan tänään, joten seikkailtiin toisen suomalaisen Rn kanssa tänään melkein koko päivä. Käytiin ihmettelemässä ja eksymässä vanhassa kaupungissa.
Myös kunnon suomalaisina tehtiin niin kuin yliopiston nettisivuilla sanottiin ja mentiin International relations officeen ekana, ihan vain kertoaksemme muutaman asian sille virkailijalle… siis tyyliin, kyllä se yliopistolle ilmoittautuminen aukeaa aina kymmeneltä. Joten huomenna siis sinne!
Täällä on kaunista<3
Tänään satoi, pastoi, satoi, paistoi, satoi, ukkosti, satoi rakeita, satoi, paistoi ja satoi, vähintäänkin.
Olen onneksi päässyt helpolla stressioireitteni kanssa (aiempi juttu: http://www.lily.fi/blogit/begentle/matkastressista), eilen oli vähän vaikeuksia syödä, väsytti ja alkoi ahdistaa kun pääsin keittoni puoleen väliin. Taisi väsymys iskeä ja melkein panikoin, kun kaikki kaupat oli kiinni. Onneksi kaksi ihanaa herranmiestä kävelivät kanssani kauppaan, joka oli vielä auki <3 Muuten alles goed!
Tänään osasin vastata kassamyyjän kaikkiin kysymykseen hollanniksi! Vain ”vähän” sana ei löytynyt pään sopukoista!! Voittajafiilis! Ymmärrän todella yllättävän hyvin normaaleja keskusteluita, joita paikalliset käyvät!
Käytin paikallista ratikkaa ensimmäistä kertaa, kolmannella yrittämällä sain jopa lippuautomaatista lipun ulos, mutta en saanut sitä leimattua kun mikään ratikoiden leimauskoneista ei toiminut…. puuh!
Nyt hostelilla, syömässä ihanaa ihanaa pestopastaa, heh! Helppoa, nopeaa ja tuttua.
Tänne on vihdoin tullut muitakin, vaikka olen edelleen aivan yksin huoneessani.
Huomenna siis yliopistolle kirjautumaan, sitten laitokselle ja nään vuokranantajaani eli näen tulevan kämppäni!! Ihanaa!
Jatka hellyyttesi Gent, <3 tau