Belgiaan. Belgiaan?!

Keskustellessani vaihdosta ovat useat kyselleet, miksi lähden Belgiaan. Syitä on monia ja vähän – ja nekin osa sattumaa. Muutamia erittäin hyviä pointteja tästä kuitenkin löytyy. Tänään ajattelin avata vähän niitä!

Yliopiston vaihtoehdot. Kun aloin vuosi sitten kesällä tutkia vaihto mahdollisuuksia yliopistolla, löysin paljon mielenkiintoisia kohteita. Alkuperäinen ajatukseni oli lähteä Isoon-Britanniaan, kun erityisesti kyseisen maan kulttuuri- ja tapahistoria ovat ehdottomasti syitä joiden takia historiaa opiskelen. Valitettavasti jostain ihmeen syystä kukaan ei halua tulla Briteistä Suomeen opiskelemaan, joten Erasmus paikkoja ei ainakaan omalla oppiaineellani ole. Toki olisin voinut lähteä vapaavaihtariksi eli etsiä itse yliopiston ja järjestää kaiken itse, mutta tapa tuppaa olemaan vaikea, kallis ja hankala monin tavoin. Lisäksi olen peruslaiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, joten Erasmus vaihto kuulosti huomattavasti helpommalta.

Erasmus. Täten vaihtoehdot rajautuivat huomattavasti vähäisemmiksi. Oman laitokseni vaihtopaikkoja tutkiessani kävi selväksi virtaus: uusi kieli olisi opiskeltava, mihin ikinä lähtisinkään. Olen ala-asteelta asti ”vältellyt” saksan ja ranskan opiskelua, joissa suurin osa paikoista oli. Italia, Itävalta ja Sveitsi olisivat kiinnostaneet minua, mutta niiden vaihtoyliopistojen vaihdossa opiskeltavat aineet olivat todella rajattuja tai niistä ei löytynyt ollenkaan vaihtopaikkoja. Mutta myönnetään, todellisuudessa monia näistä asioista katsoin vasta kun olin löytänyt vaihtoehdoista Belgian, joka herätti itsessäni suurta mielenkiintoa. Jotta päästään asian ytimeet, meidän pitää palata muutama vuosi ajassa taaksepäin…

Ystäväni T. Vuosi 2010 kevät, olin lukion toisen vuoden opiskelija ja ollut aktiivisena sen vuoden ajan European Youth Parliamentin toiminnassa kouluni delegaation jäsenenä.  Saimme paikan ylimääräiseen istuntoon Saksaan, Esseniin. Siellä tutustuin useampaankin muualta Euroopasta tulleesseen ihmiseen, mutta ainoa jonka kanssa pidimme todella jälkikäteen yhteyttä oli T. Keskustelimme aikanaan käytännössä päivittäin, päivittelimme maidemme samankaltaisuuksia, erilaisuuksia sekä milloin mitäkin. Kiinnostuin maasta ja sen kielestä. Lopulta yhteydenpito väheni, mutta hyvä tunne tyyppiin jäi. Kunnes T ilmoitti kesällä 2012 tulevansa Suomeen, että hän on opiskellut vähän suomen kieltä (!!!) ja tulee sinne. Tässä vaiheessa vähän kauhistutti, koska ystävyytemme perustui internetin upean maailman kautta käytyihin keskusteluun ja muutama vuosi aiemmin alle viikon kestäneeseen tapahtumaan. Olin kuitenkin onneksi turhaan kauhuissani  ja viisi päivää hurahti nopeasti, huoletta ja helposti. Lopulta tuntui lähinnä oudolta, kun hän oli poissa. Kun selvisi, että kyseinen henkilö opiskelee samassa kaupungissa johon vaihtoni suuntautuisi, päätin ettei tämä voi olla pelkkää sattumaa. Minun KUULUU lähteä Belgiaan!

Kieli. Niinkuin jo aiemmin mainitsin, tarkoitti opiskelu ulkomailla uuden kielen opiskelua. Eikä vuotta muutenkaan kannattaisi heittää hukkaan, hyppy uuteen kulttuuriin helpottaa kielen oppimista sen natiivissa ympäristössä paljon, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Selvitin samoin tein, voisinko opiskella jo Helsingissä hollantia. Hha, tai oikeastaan, ihan ensin piti selvittää, että mitäs siellä Belgiassa nyt oikein puhutaankaan! Tiesin, että maassa on vaikea ja todella eriytynyt kielitilanne ranskan ja flaaminkielisten välillä. Tiesin myös, että ystäväni osasi myös saksaa, joka on maan kolmas virallinen kieli. Jälleen, ranska ja saksa, ei niistä pääse missään eroon! Mutta flaami, mitä ihmettä se oikein onkaan? Tiesin Saksan reissun jäljiltä, että belgit ja hollantilaiset ymmärsivät toisiaan. Mutta kuinka paljon? Tämä on myös aina yhtä huvittavaa keskustellessa ihmisten kanssa: lähden Belgiaan, mutta opiskelen hollantia. Eli lähden Hollantiin! Eikun….

Käytännössä tähän on täysin järkevä historiallinen syy: Flanderin maakunta Belgian pohjoisosassa, kuului pitkään Hollannille ja ranskankielinen alue taas Ranskalle. Kun alueet päättivät 1830-luvulla itsenäistyä yhdeksi valtioksi, eivät he halunneet luopua kielistään. Kuitenkin Hollannissakin kielessä on todella suuria alueellisia eroja ääntämyksessä ja käytännössä flaami onkin vain yksi hollannin kielen murre. Sitä voisi verrata britti- ja amerikanenglantiin: molemmat ymmärtävät täysin toisiaan, mutta ääntäminen, fraasit ja jotkut sanat eroavat toisistaan. Mitä tämä käytännössä tulee tarkoittamaan, selviää varmaan tarkemmin vuoden aikana, kun nyt olen opiskellut hollantilaisen opettamaa hollantia.

Kirsikkana tähän päälle sanottakoon se, että onhan se nyt aika siistiä osata jotain kieltä, jota ei voida olettaa jokaisen pulliaisen osaavan! Tosin, kun lähdöstä on alkanut puhua enemmän, on kaveripiiristä alkanut löytyä yllättävän paljon hollantiyhteyksiä. Olen myös ajatellut esitellä teille aina kaikenlaisia hassuja, hullunkurisia tai mielenkiintoisia hollannin sanoja, joita kohtaan! Niitä meinaan riittää!

Itse yliopisto. Suuntaan siis Pohjois-Belgiaan, Brysselistä luoteeseen Gentin kaupunkiin. Huom! Aion blogissani (ja muualla) käyttää kaupungista sen kotimaista muotoa, joka on siis ylläoleva. Englanniksi kaupunki kirjoitetaan Ghent, joka helpoittaa lausumisen ymmärtämistä, hollannissa g on todella öhh ärjy. Yliopisto on ensimmäinen laatuaan, joka alkoi opettaa hollannin kielellä sekä on muutenkin vanha ja arvostettu yliopisto. Se on suunnilleen opiskelijamäärältään samankokoinen kuin Helsingin eli noin 30 000 opiskelijaa. Vaihto-opiskelijoita on paljon, joten tarjonta kurssien osalta on suurta, myös englanniksi. Tämä tarkoittaa myös aktiivista opiskelijaelämää, joka on erittäin suuri plussa itselleni! Kaupungista löytyy myös ainakin toinen valtava korkeakoulu, joten opiskelijoita riittää. Gent on silti kaupunkina asukasmäärältään vain Espoon kokoinen, tosin tiheydeltään jotain aivan muuta.

Näistä kaikista koostui päätökseni hakea Genttiin, lopulta en edes laittanut muita hakutoiveita. Nyt lähtöön on reilut kolme viikkoa, kaikki käytännön asiat alkaa olla hoidettuna ja matkalaukkuakin voisi pakkailla…

Näistä kaikista koostuu myös blogini nimi, oletko huomannut tämän sanaleikin, joka oikeastaan syntyi vähän vahingossa?

Voi viimeiset viikot Suomessa, olkaahan helliä <3

-tau

Miksi haluan lähteä vaihtoon?

Innostumaan, seikkailemaan ja itsenäistymään !

Välillä tuntuu, että suomalaiset ottavat kaiken todella vakavasti ja tosissaan – tunnistan tästä täysin myös itseni. Kuitenkin asioissa, kuin ulkomaille vuodeksi muuttaminen ei vaan ikinä yksinkertaisesti voi onnistua täydellisesti, saati suunnitelmien mukaan. Miksi, kun lähtee ulkomaille, täytyy etukäteen tietää millaisia paikalliset ovat ja miten alkuproseduurit täytyy hoitaa?

Ymmärrän kyllä tarveen valmistautua ja ymmärtää – mutta eikö sen ajaisi vain yksi ajatus: valmistautua siihen ettei asiat mene niinkuin odotat tai suunnittelet. Ei tarvitsisi selvittää jokaista yksityiskohtaa etukäteen ja ymmärtää paikallisten ajattelun rakennetta, puhumattakaan paikallisesta byrokratiasta!

Olen jämpti ihminen, rakastan etukäteen suunnittelua ja valmistautumista. Kaikki on täydellistä, kun suunniteltu minuuttiaikataulu napsahtaa täysin paikalleen!  Sen kääntöpuoli on vaan karu: kaikki on ihan syvältä, kun ollaan minuutti myöhässä. Silloin on helppo syytellä muita epäonnistumisesta.

Kaikkein eniten haluan lähteä, jotta pystyn todistamaan itselleni, että pärjään. Pärjään nopeasti ja arvaamattomasti muuttuvissa tilanteissa. Kykenen ymmärtämään maailmaa jonkun täysin vieraan kulttuurin silmin minulle täysin vieraassa ympäristössä. Todistaakseni itselleni, ettei elämä ole kiinni niistä minuuttiaikatauluista ja oikeastaan olen tehokkaampi ilman niitä – kunhan on oikea määrä asioita hyppysissä. Olen hyvä pitämään useita lankoja käsissä, mutta hypellessä kymmenen eri minän välillä ja muiden toiveiden ristiaallokossa, menee useampikin mutka pitkäksi tai lyhyeksi.

Tahdon todistaa itselleni olevani minä – parhaimmillani juuri tälläisenä.

Vaikka kuinka paljon rakastankin elämääni ja elämäni ihmisiä täällä, haluan oppia rakastamaan itseäni vähintään yhtään paljon – mielummin aika reippaasti enemmän. Vasta silloin pystyn todella antamaan näille upeille ihmisille niin paljon kuin he ansaitsevat.

Itseäni on mietityttänyt paljon kysymys: miksi pitää lähteä niin kauas, että voi nähdä lähelle? Pelkäänkö ihmisten pidättävän minua tälläisena, muuttumattomana? En tiedä vastausta enkä tiedä saanko tähän ikinä vastausta. En tiedä edes tarvitsenko vastausta lopulta. Tiedän, että pidän itseni heittämisestä uusiin tilanteisiin, uuteen ympäristöön, uusien ihmisten kanssa. Se on huumeeni… Tunne kun voni olla joitain uutta ja hieman erilaista on kuplittava. Pidän tällä tavalla itseni haastamisesta, kuitenkin turvallisessa ympäristössä. Siinä oppii niin paljon uutta itsestään!

Kun odotan vähemmän elämä antaa enemmän. Olkoon se uusi mottoni.

Mutta olethan hellä, vuosi <3

Tau