BEGentle

19.6.2016 tau

Vuosi sitten

Kirjoitettu eilen illalla junassa / Written yesterday evening in the train

Tänään tasan vuosi sitten sain varmistuksen Gentin yliopistosta, että pääsen sinne vaihtoon vuodeksi. Olin silloin valtavan innoissani, meinasin haljeta odotuksesta. Mietin silloin mitä odotan ja haluan vaihdolta, vaikka oikeasti tehokkaampaa olisi ollut vain etsiä asuntoa 😉 Onneksi sekin järjestyi.

Mietin silloin niitä kaikkia tilanteita ja ihmisiä, mustia aukkoja mitä vuosi toisi tullessaan. Olin välillä kauhuissani, huolissani ja ahdistunut – mutta enemmän innoissani. Tiesin, ettei joka päivä olisi helppo ja huonoja sekä vaikeita hetkiä tulee, mutta tavallaan myös odotin niitä. Niinkuin kirjoitin aivan blogin alussa, odotin myös niitä huonoja hetkiä, että voisin todistaa itselleni pärjääväni myös niiden yli. Pärjäsin. Soitin ja puhuin äidin kanssa varmaan enemmän kuin ikinä aikuisikäni aikana, mutta opettelin myös sanomaan juuri sen mitä on mielessä ja antamaan myös itselleni anteeksi, jos joskus oli huono fiilis. Vaikeimpia hetkiä olivat alussa ehdottomasti jatkuvat uudet asiat, koko ajan oli pakko sopeutua ja kaupassa käymiseenkin joutui keskittymään – mikään ei mennyt automaattiajolla. Sairastaminen yksin epävarmuudessa ja kivussa on ollut vuoden kamalampia kokemuksia, kun minulla oli munuaistulehdus lokakuussa. Vaihdon ”toinen vaihe” eli semesterin vaihto uusine ihmiseen vaati myös paljon sopeutumista, mutta toi lopulta rauhan itselleni ja varmuuden omaan tekemiseen.

Eniten odotin ihmisiä ja kohtaamisia. Nytkin on tavallaan yksi mielenkiintoisimmista kohtaamisista menossa, krijoitan nimittäin junasta matkalla takaisin Belgiaan, kun bussini peruttiin. Jakauduimme ryhmiin kaikkien Brysseliin matkustajien kanssa ja nyt matkustan täysin tuntemattomien kanssa junassa, josta en maksanut mitään. Ei paha! Ihmisetkin ovat mukavia. Muutenkin ihmiset ovat olleet vaihdon suola, sokeri ja kirsikka niiden päällä. Monet ovat jääneet mukaan ja olen oppinut heiltä kaikilta niin paljon. Keskustelut ovat olleet milloin mitäkin, välillä pelkkää pintaa, välillä pilvissä leijailua, välillä syvissä vesissä hengittelyä. Luottamusta vaatii nyt jälkeenpäin, että uskoo ystävyyden kestävän seuraavaan tapaamiseen asti valtion rajojen yli – sekin tavallaan tuntuu hyvältä. Yksi ystäväni sanoi myös, että oppi arvostamaan omia ystäviä kotonaan valtavasti vuoden aikana ja sanomaan uusille myös hyvästi. Vaikka kohtaaminen jäisikin lyhyeksi, ei se tarkoita ettei keskustelut tai ihmisen tuoma fiilis jäisi elämään. Se on arvokasta.

Mielenkiintoisia ja oman mukavuusalueen ulkopuolta tuli paljon tilanteita, kaikista on selvitty aina jotenkin. Täällä ei tule ikinä otettua mitään itsestäänselvyytenä, vaan kaikki asiat on varmistettava ja oltava varma, että asia on todella niin kuin omasta mielestäsi olisi loogisinta – usein se ei kuitenkaan ole juuri niin 😀 Eli kysymyksiä ja selvittämistä, keskustelua, kanssakäymistä. Uteliaisuus. Se on aina sen arvoista ja useinmiten kannattaa vastata myöntävästi kysymyksiin.

Mitä sanoisin itselleni vuosi sitten nyt? Tekesinkö jotain toisin? En oikeastaan, lähdin matkaan avoimin mielin, uteliaana ja innostuneena – omana itsenäni. Ehkä olisi voinut olla tarkempi rahan kanssa, jättää muutaman kaljan juomatta – mutta mitään en kadu. Kaiken tein täydellä sydämellä, silti tai ehkä juuri siksi, ne omat haaveet ja toiveet täyttyivät.

Vuosi oli huikea, mutta voin onnellisena sanoa hyvästit – nyt on aika jatkaa eteenpäin. Sydän, mieli ja vatsa pullollaan kohti uusia seikkailuja.

<3tau

Today exactly one year ago, I got my confirmation from Ghent to do my exchange there. I was super excited, almost splitting to pieces of awaiting. I started to think what I’m mostly waiting and want from the experience, even though I should have been looking for the apartment 😉 But it worked out.

I mostly thought of those situations and people I would face, black holes that year would bring. I was also terrified, worried and anxious – but mostly excited. I know that every day won’t be amazing nor easy, but in a way I was also waiting them. I wrote in the very beginning of my blog that I was waiting for these bad moments, so I could show myself that I’ll make trough them also. And I did. Maybe I called my mom more often than ever before during my adult life, but I also learned to say what was on my mind and forgive myself my bad feelings. The hardest times were mostly in the beginning, when everything was new and you had to make extra effort just to go to the store – nothing was automatic. Being sick was one of the most awful things, with the uncertainty and being alone, when I had kidney infection in October. Also the the ”second part” of the exchange, so the second semester with new people needed a lot of adjustment, but in the end brought the peace and certainty to myself.

Mostly I was waiting for all the people and facing and meeting them. Now I’m actually in the middle of one, I’m now in a train back to Belgium, cause my bus got cancelled. All the people going to Brussels there got split in to groups, so I’m traveling with four complete strangers with a same ticket. But they are nice! Otherwise people have been the salt, sugar and the cherry on the top of the year. Many of them will be on the go for a long while and I’ve learned a great deal from them. Conversations have been about everything, sometimes going over the clouds, sometimes in the deep waters. It needs certain kind of trust, that the friendship will be still there the next time, over the borders – but feels good. One friend of mine said, that she has learned to appreciate her friends back at home more and to say good bye to people. Even though some encounters were short, it doesn’t mean they were less worthy. They can still stay in your head for a long time. That’s valuable.

There was plenty of interesting situations out of my comfort zone, but I’ve survived from all of them. Nothing can be taken as a granted, so you always have to make many questions. Things are not always as I would see most logical. So conversations, agreements and curiosity. It is always forth it, like also usually answering yes for questions. What would I say to one year ago -myself? Would I do something differently? Not really, I left here with an open mind, curious and excited – as myself. Maybe I could have been more careful with money and left some beers without drinking – but no regrets. Everything I did from my heart and still, or because of that, my dreams and wishes were fulfilled.

Year was amazing, but I’m also happy to say good bye – it is time move forward. Heart, head and belly full towards next adventures.

<3tau

Kuvat vielä Amsterdamista, koska hulluttelu on hauskaa. / Pics from Amsterdam, only because playing around is fun.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

17.6.2016 tau

Opinnoista

Ulkomailla opiskelu on mielenkiintoinen kokemus monesta syystä eikä vähintään sen takia, että ei (yleensä) pysty opiskelemaan omalla äidinkielellään. Myös kokemus toisesta yliopistosta ja sen tavoista toimia on ollut todella rikastavaa ja tuonut uusia näkökulmia omaan näkemykseen yliopistojen toiminnasta. Esimerkiksi miten kokeet on täällä järjestetty, mikä on professorin asema ja miten koko systeemi toimii. Olin etukäteen elänyt harhakuvitelmassa, että Euroopassa on suhteellisen samankaltainen yliopistosysteemi – ei ole. Kaikilla ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jo ihan se, mitä tietää yliopistosta etukäteen ja niiden tuomat odotukset ohjaavat paljon mielikuvaa opinnoista. Esimerkiksi, kun Suomessa on aina totuttu ajatukseen että joululoma on LOMA, Belgiassa se tarkoitti valtaosalle kokeisiin lukemista. Kun kysyin belgialaisilta mitä he oikein olivat tästä mieltä, kertoivat he yleensä tienneen sen jo etukäteen joten se oli itsestäänselvyys. Silti he myönsivät systeemin heikkouden: lukuvuoden aikana ei ollut käytännössä kuin yksi viikko jolloin oli todella lomaa ja kesälläkin useimmat joutuvat lukemaan elokuun uusinta tentteihin. Se saattaa huonolla tuurilla tarkoittaa sitä, ettei opintojen aikana ole ollenkaan lomaa. Kolmen kuukauden kesävapaaseen tottuneena, ajatus kuulostaa kamalalta. Toisaalta nyt täällä Saksassa ollaan ihan järkyttyneitä, että Belgiassa (ja Suomessa kahdesti) on vain VIIKKO semestereiden välillä taukoa – täällä kun välissä on useampikin kuukausi. Myös useat ovat kammukseneet ajatusta, että yksi koe vaikuttaa loppuarvosainoihin niin paljon – monissa maissa on useampia kokeita jakson aikana, joka pakottaa jatkuvaan opiskeluun.

Mutta noin muuten vuosi on ollut valtavat motivoiva opintojen kannalta. Oli niin paljon vähemmän rautoja tulessa, että oli aikaa ja jaksamista keskittyä – erityisesti nyt keväällä. Samalla kurssien valinnat ja niiden syyt pakottivat valitsemaan hieman erikoisempia kursseja oman mukavuusalueen ulkopuolelta ja se on opettanut paljon. Alkuun englannin kieli hankaloitti ja hidasti opintoja, etenkin kun kaikki muukin oli uutta. Joten syksy on jäänyt todella ahdistava mieleen opintojen osalta, tuntui etten osannut ja kyennyt mihinkään. Keväällä kurssit olivat myös helpompia ja ei niin teoreettisia. Silti olen kyennyt lähes kaikkeen liittämään vahvasti oman kiinnostukseni sosiaalihistoriaan ja erityisesti perhe näkökulman. Se lisäsi omaa mielenkiintoani ja palautteen mukaan innostukseni näkyi myös professoreille asti. Palaute, se onkin se koko vuoden ydin. Olen saanut valtavasti todella kohdistettua palautetta, jota en voi arvostaa riittävästi. Ero Helsinkiin on ollut valtava, vaikka sielläkin olen palautetta saanut – mutta se on ollut enemmän luennoitsijoista kiinni. Täällä palaute on ollut suoraa ja mutkitonta, myös negatiivistä. Silloin itselle jäi vahvasti olo, että oma panokseni on nähty, kun uskalletaan antaa myös negatiivistä ja kehittävää palautetta. Olen onnellinen, ettei uGentissä ole minulle ainakaan usein viitattu kintaalla ja aliarvostettu vain koska olen Erasmus oppilas – niitäkin tarinoita olen kuullut. Alkuun palautetta oli todella vaikea niellä, etenkin kun tiesi ettei ollut kyennyt tekemään parastaan ja syitä oli helppo etsiä oman tekemisen ulkopuolelta. Muutenkin täällä olen kokenut olevani (muutamaa positiivista tapausta lukuunottamatta Suomessa) todella paljon lähempänä professoreita ja luennoitsijoita. Osa syy on toki se, että useat luennot ovat sisältäneet keskusteluja ja paikalla on ollut vähän opiskelijoita. Olen myös todennut, kun en tunne luennoilta yleensä ketään (joka on toisin päinvastoin Helsingissä), on ollut pakko kääntyä useammin professorin puoleen kysymyksissä. Erasmus opiskelijana professorit ovat myös vähän pakotettuja kyselemään mikä on kenenkin tausta, pääaine ja syy valita kurssi. Mutta suurimmasta osasta on jäänyt olo, että heitä todella kiinnostaa miksi olemme juuri siellä ja miten he eroavat (positiivisesti) omasta yliopistosta.

Olen siis kokenut kaiken muun lisäksi, että olen oppinut historiasta ja monesta muusta asiasta opintojen ohella valtavasti ja se saanut sen liitettyä omaan jo olemassa olevaan tietämykseeni. Olen saanut taitoja opiskella ja oppia, mutta myös motivaatiota tulevaan kiireiseen opintovuoteen. Vaikka lähdin vaihtoon eniten kohtaamaan ihmisiä ja tilanteita, enkä todellakaan olettanut ”joutuvani” opiskelemaan näin paljon, olen onnellinen, että menin ja tein.

<3tau

Studying abroad is an interesting experience and not only because you can’t (usually) do it in your own mother tong. Just an experience to see and understand how differently university’s are build in Europe has been a valuable one. For example how the exams are organized, what is the professors place in all this and how the system works. Also different expectations and knowledge before starting university make you do expectations and build your idea what studying in university is like. One example of this are the exams and exam periods. When in Finland we are so used to have really a holidays during christmas, in Belgium it meant for so many studying. When I asked how Belgians saw this and felt about it, they usually answered that they already knew it when they started in uni. Still they did admit that the system in kinda ruff: you practically have only one week of holiday during the whole academic year. Also during the summer many people have to study for their retakes and for us, who are used to have three months of summer holiday from uni, that sounds awful. Now that I’m in Germany, they were shocked that in Belgium (and in Finland) we only have one week in between semesters, since they have couple months in between. When some people have been shocked that only one exam has so much affect on the end evaluation, when they are used to have couple of exams during the course. So it’s at the end mostly about what you’re used to.

Otherwise year has been really motivating for my studying. I’ve had so much less to do, that I had actually time put effort – specially in the spring semester. In the beginning studying in English caused some problems and made the process take just more time which was really frustrating with all the other new stuff. My second semester courses were also somewhat easier and not so theoretical. Still I was able to fit my interest in social history and specially the family perspective for most stuff. That made it so much more interesting and motivating and by the feedback my enthusiasm also was clear for the professors. Feedback, that is the word of the year. I’ve had so much more personal feedback compered to Helsinki and you can’t really appreciate it too much! The feedback was clear and honest, and sometimes also negative, so you could really trust that your effort was seen. I’m also really happy, that professors also cared and awaited things from me as an Erasmus student – I’ve also heard opposite stories. In the beginning it was harder to take the feedback, specially when you felt you wasn’t able do your best. It was easy to look for explanations outside your own doing. Professors have been really nice and I’ve been much more in touch with them here. There is couple of reasons for it: one is definitely conversations during the lectures as included part of the class and the small participation numbers. I’ve also noted that since mostly I don’t know any other people from the class, I have to ask things from the professor. Professors are also needed to know what is their Erasmus students backgrounds and major subjects, but mostly I’ve felt that they are also interested to know how these things. Also how their university is (in positive way) different than student’s own.

So apart all the other things I’ve experienced during this year outside classrooms, I’ve also learned great deal about history among other things and I’ve been able to connect it with the things I already knew. I’ve also got new ways to study, but also motivation for busy next year. Even though I mainly left for Erasmus to meet new people and face situations and I did definitely not expect to study this much, I’m happy that I did.

<3tau

Suhteet Oma elämä Opiskelu