BEGentle

4.5.2016 tau

Belgiasta

Belgia, tää on kyllä jännä maa. Viime kuukausina valtavan määrän median huomiota saaneena, lopulta moni tietää itse maasta tosi vähän. Itsekin luulin googlettelujen jälkeen päässeeni jäljille, mutta kuinka vähän sitä todella maasta saikaan tietää… Joten tässä kaikkia peruspointteja ja mielenkiintoisia faktoja, joita olen itse todennut tai on tullut opintojen vuoksi opittua.

Kaksikielisyys?

Myönnetään, alkuun jouduin itsekin selvittämään, että mitä kieltä täällä oikein puhutaan. Virallisia kieliä on kolme: hollanti, ranska ja saksa. Saksa on todella pieni vähemmistö, jäänne toisen maailmansodan jälkipyykistä. Flanderissa on nykyjään enemmän asukkaita, mutta kielitilanteesta kertoo melko paljon se, että väestönlaskennoissa äidinkieltä ei ole kysytty 60-luvun jälkeen. Toisin kuin itse ainakin alkuun ajattelin, ei koko maa ole kaksikielinen, niin kuin esimerkiksi Suomi on. Vain Bryssel on virallisesti kaksikielinen, mutta arvioiden mukaan vain noin 10 prosentin äidinkieli on hollanti. Hollanti on toisaalta nykyään ehkä tärkeämpi kielistä, sillä Flanderilla menee taloudellisesti paremmin kuin Wallonialla – Bryssel tosin mutkistaa asiaa. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että Flanderissa ei saa ranskan kielellä palvelua virallisissa asioissa eikä Walloniassa hollanniksi – siis varsinkaan jälkimmäisessä. Molemmilla alueilla kaikki joutuvat toisen kieltä opiskelemaan, mutta silti kokemukseni mukaan ennakkoluulot ovat suuret kumpaankin suuntaan. Hauskaa on se, että Belgian laki löytyy kaikilla kolmella kielellä ja ne ovat kaikki päteviä kaikkialla – eli lakimiehet saattavat etsiä eri kielisistä versioista hieman erilaista tulkintaa tuovia pykäliä!

Hallitukset

Kielikysymys on ollut todella tärkeä kysymys 1900-luvulla ja 60-luvulla vedettiin tiukka kieliraja. Oma reaktioni tähän oli lähinnä, että vasta niin myöhään! Kieliraja erottaa Flanderin ja Wallonian hallinnollisestikin, mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen: maalla on kokonaista kuusi hallitusta! Alueilla ja yhteisöillä on omat hallituksensa, sekä tietenkin itse Belgian liittohallitus. Osittain tästä syystä 2010 vuoden hallituskriisi ei näkynyt pahemmin ihmisten arjessa: pääasiassa arjen ja yhteisön asioista päättää paikalliset hallitukset.

Uskonnollisuus

Virallisten kirjojen mukaan 76% väestöstä on katolisia, mutta maa on hyvin maallistunut. Esimerkiksi Gentissä yksi kolmesta pääkirkosta on muutettu puoliksi messu- ja tapahtumatilaksi. Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että edelleen noin 70% käy katolisen koulun, mutta jokaisesta kylästä on löydyttävä myös valtion koulu. Tämän taustalla on 1880-luvulta eteenpäin käyty koulukiista kirkon ja valtion välillä, jonka kirkko voitti! Ymmärtääkseni koulujen opetuksen välillä ei ole enää oikeastaan eroa, mutta katolisilla kouluilla on usein parempi maine. 70% on kuulemma maailman korkein prosenttiluku väkilukuun suhteututtuna katolisen koulua käyviä !

Historia

Miten tälläinen valtio on sattunut syntymään!? Vuonna 1830 itsenäisyytensä hankkinut valtio, keskellä kansallisuusliikkeen kulta-aikaa, ja silti maasta löytyy kolme kieltä, on vahvasti uskonnollinen, mutta on yksi maailman ensimmäisiä maita, jossa on tasa-arvoinen avioliitto sekä maailman ainoita maita, jossa eutanasia on laillinen. Ristiriitaista? Tässä nyt jonkinlainen oma käsitykseni, hyvin yksinkertaistettu kaari tapahtumista:

Flanderilla oli jo varhain 1000-luvun alussa tärkeä asema Euroopan kauppa-alueena: Gent oli silloin kaupan ja innovaatioiden keskus. Vahvat ruhtinas- ja kreivikunnat loivat turvaa, vaikka tärkeät kauppapaikat vaihtuivat Bruggen kautta Antwerpeniin. Kangasteollisuus oli maailman kuulua, vaikka viralliset hallitsijat vaihtuivatkin tiuhaan alueella. Aluetta on heitelty hallitsijalta hallitsijalle, joka on saanut kansasta hyväksyvän – ainakin näin he itse ajattelevat. 1500-luvulla Habsburgien hallinta-aikana Alankomaat kuuluivat Pyhään Roomalaiseen valtakuntaan ja alueella käytiin sota katolisten ja protestanttien välillä. Napoleonin sotien jälkeen 1800-luvun alussa matalaan pohjoiseen haluttiin vahva valtakunta, joka pystyisi vastustamaan Ranskan uudet laajentumishalut. Niin päätettiin yhdistää Alankomaat jälleen: Hollanti, Belgia ja Luxemburg. Eteläinen osa Hollannin kuningaskuntaa (eli nykyinen Belgia) oli vapaamielisen kuninkaan kanssa eri mieltä. Riitaa aiheutti myös kieli: suurinosa Brysselin aatelistosta oli ranskan kielistä, kun pohjoisessa kuningas ja muu aatelisto oli hollannin kielistä. Kuitenkin Gentille tämä aika oli mainiota: esimerkiksi Gentin ylipisto on perustettu tänä aikana (1817) ja kanaali rakennettiin parantamaan Gentin markkina-asemaa jälleen. Kuitenkin 1830 eteläisen Hollanin ylemmistö kyllästyi kesken oopperan – ja lähti kaduille laulamaan isänmaasta. Työläiset saivat kuvan vallankumouksesta, joka sitten lopulta hieman sattumalta onnistuikin kuninkaan kiinnostuksen puutteen takia. Raja vedettiin 1500-luvun uskonsotien jälkeiselle rajalle protestenttien ja katolisten väliin. Näin syntyi sattumien ja epämääräisten tilanteiden kautta Belgia, ranskankielinen valtio keskelle Eurooppaa. Vasta 1930-luvulla hollanti sai korkeakoulutuksessa asemansa opetuskielenä takaisin. Työväenliikkeet olivat todella vahvoja täällä, Gentissä on näkyvissä useampikin rakennus liikkeiden kulta-ajoilta: niin juhlia kuin lehden painatusta varten.

Belgium is controversy country: it is super traditional and modern in so many ways. Still more than 70% of people belong to the Catholic church, but still it was one of the first ones to legalize same-sex marriages and one of the only countries in the world where euthanisia is legal. In general Belgians are really tolerant, but at the same time really tradional – keeping it to themselves, home and family are really important. But unlikely what I would have thought, Belgium is not a bilingual country, it is a country with three official languages spoken in certain areas. Only Brussels is bilingual officially.

dille et kamille_Fotor.jpg

Sekalaista

* Jos Suomessa kaikki kantavat niitä tunnettuja Marimekko pussukoita, niin täällä kaikilta löytyy tämä Dille & Kamillen kangaskassi! Liike on tosi sympaattinen keittiötarvikeliike, mutta ei ole päivää etteikö kassia näkisi milloin missakin käytössä. 😉 (kuvakaappaus: http://www.dille-kamille.nl/nl/shop/c/402/a/2691/tas-dille-kamille-groot)

* Täällä on käytännössä pakko aina olla käteistä. Monissa paikoissa korttiveloituksissa on raja, jota ennen veloitus ei onnistu tai joutuu maksamaan ekstraa tai MasterCard/Visa ei käy ollenkaan. On myös ihan normaalia, että maksupääte ei toimi syystä X.

* Läheskään kaikilla paikallisilla ei ole älypuhelinta tai vaikka olisikin, ei mobiilinettiä pidetä jatkuvasti päällä. Liittymät ovat täällä kalliita ja kaikissa on rajoitettu datamäärä. Belgialaiset ovat myös tunnetusti tarkan markan ihmisiä 😉

* Kaikilla on pyörä, mutta kaupungissa suurimman osan pyörät näyttävät lähinnä roskalavalta nostetuilta. Usein äänitehosteet ovat mitä mielenkiintoisimpia…

* Junalipun hinta on aina sama samalle matkalle, mutta viikonloppuisin ainakin nuoret saavat liput puoleen hintaan. Aluksi tässä ei ollut minusta mitään logiikkaa – meillä kun se hinta juuri nousee viikonloppuisin. Mutta autojonoja radiossa kuuluttavassa maassa on ehkä lähinnä loogista yrittää saada ihmiset kulkemaan junalla…

Belgia on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä ja uutta, Euroopan sydän <3

<3tau

Kulttuuri Matkat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

29.4.2016 tau

Viimeaikaisia / Hallo

Kaikenlaista pientä hauskaa on ollut viime aikoina, ihan täällä Belgiassa. Päivät olen nyt kuluttanut välillä tosi tehokkaasti opiskellen, välillä ei ihan niin tehokkaasti. Alkaa kuitenkin tuntumaan, että lähtö lähestyy – erittäin sympaattisia ovat ihanat belgialaiset kaverini, jotka tuntuvat olevan eniten surullisia – he kun eivät itse ole lähdössä. Vaihtareille tämä on tietenkin aina ollu vain väliaikaista. Aikalailla kaksi kuukautta jäljellä – kuukausi niin kokeet ovat ohitse. Tarkka lähtöpäivä ei ole vielä aivan selvillä, mutta kokoajan päästään lähemmäs. Otin tänään jo virallisemman askeleen, kun katsoin mitä papereita tulee paluun tullessa olla – mutta vain katsoin! Nyt on vielä aikaa nauttia ja ihmetellä tätä elämää ulkomailla, vaikka paluu Suomeen ihastuttaa, odotuttaa, mutta myös kauhistuttaa. Silti jalka jo vipattaa uudelleen pois – olen tutkinut kaikenlaisia vaihtoehtoja harjoittelupaikoista maisteriohjelmiin ja uusiin koulutuksiin ulkomailta. Mutta ne saavat odottaa vielä, ensi vuosi on jo aika täynnä kaikenlaista projektia ja opintoja – jos sitä mielii kandiksi joskus valmistua.

I’ve had lately all sort of small fun here in Belgium. Most days I’ve spent just studying, some days super efficiently, other ones not so… But I am starting to feel the end of Erasmus – specially my dear Belgians are so sweat and shocked that I’m leaving. After all, for all the exchange students this has always been just temporary, but they are just staying here. So two months left, in a month all the exams are almost done. Yesterday we did a list with my friend: things that need to be done during these last months! Today I took one more official step: I looked what papers do I need to get before I leave, but just looked! Now is still the time to enjoy this home-away-from-home, even though the thought of going back is fascinating, awaiting, but also terryfying. At the same time I’m already looking ways to get away again, some interships, master programs and different educations… But they have to wait a bit, next year is already full of all sort of fun and studying – if I would like to get the bachelor’s papers one day.

Mutta, niihin viime aikaisiin hauskuuksiin! Niitä tulee tässä:

But, all the fun lately:

Sain ihanan Mäni vierailulle Gentiin jo melkein kuukausi sitten. Tehtiin perus kävelyt ja vain hegnailtiin, perinteitä noudattaen katsottiin Sinkkuelämää sarjan yksituotantokausi. Käytiin yhdessä museossa, jossa oli viimeistä päivää esillä historiallisten elokuvien puvustuksia ja lopusta löytyi rekillinen vaatteita ja pöydällinen hattuja leikittäväksi. Minkäs sille itselleen voi… Parasta ikinä oli se kymmenen minuuttia, mitä kehtasin pitää tuota mekkoa päällä<3 En tiedä oliko se aito sarjasta, mutta kovin Mrs. Hughes vibat sillä oli Dowton Abbeystä! Ihana rento viikonloppu parhaan kanssa <3

My dear M came to visit Gent about a month ago. We went trough the basic city tour and just hanged out and most tradionally, watched one Sex and the city season. We visited also this one museum, where they had an exhibition of Historical movies and their costumes. In the end there was a high bar full of clothes and table full of hats to try on and to play with. Best of it was my ten minutes I had that dress on<3 I’m not absolutely sure if it was the very same from the series, but it looked a lot like Mrs. Hughes had in Downton Abbey! Lovely relaxed weekend with the best one <3

Kaupunki on täynnä kukkia, niin kevään kuin Floraliën festivaalinkin takia. Sisäänpääsymaksu vain oli kovin suolainen myös opiskelijalle, niin jää virallinen käynti tekemättä. Festivaali on kolmessa paikassa ympäri Gentiä ja sen huomaa – turisteja on ihan kummallisissa paikoissa! Jopa yleensä vain opiskelijoiden kauttamat kuppilat ja kahvilat ovat yhtäkkiä täyttyneet myös turisteilla, kun yksi alueista on aivan siinä kulmilla. Myös kotimatka yliopistolta on yhtä kävelijöiden varomista.

City is full of flower, because of spring, but also due to de Floraliën flover festival. The tickets were too expensive, so I’ll skip the actual exhibition, but the places are in three places around Ghent – and you’ll easily notice it! Tourists can be found such weird places, also usually only student’s bars are full of tourists, since one of the spots is near by it. Also you have to be really careful with pedestrians on the way home, they are everywhere!

Päiväretki flaamilaiselle maaseudulle oli osa Low Countries Studies -kurssia. Käytiin paikoissa joilla on jotain historiallista merkitystä, mutta joissa ei tulisi muuten ikinä käytyä. Yllättäen perinteinen kangasteollisuus oli tärkeässä roolissa päivän aikana, samoin tuulimyllyt ja padot. Yllä nykyisen pienen kylän jäänne kaupunkiajoilta: kaupungintalo.

Day trip to Flamish countryside was part of the Low Countries Studies -course. We visited places, which had historical importance, but where you would probably otherwise never end up to. Not so surprizingly traditional fabric industry had a huge role during the day, but also windmils and tides. The picture above is from a small village with something to remind of the good old times: the City Hall.

Huristeltiin myös Belgiasta Hollantiin ihmettelemään toinen toisensa jälkeen vanhempia patoja sekä viimeisintä, jolta lopulta oli näkymä merelle. Alueen tasaisuus oli kyllä silmiinpistävää, suurinosa alueesta on kuitenkin ollut joskus merenpohjaa.

We also went to the Nederlands side of the boarder to see old tides and the newest one, where we finally found the sea. The area was so flat, but it really used to be the bottom of the sea.

Eräs ihana brassi myös päätti, että nyt ollaan rannalla, joten kengät pois! Kuuluisaksi taisi jäädä oma mainintani siitä, että ei tainnut tyyppi miettiä ratkaisuaan ihan loppuun asti….. Jalat olivat ”vähän” mutaiset ja ilma hyytävän kylmä! Onneksi jalat saatiin puhtaaksi 😉 Muutenkin reissu oli täynnä vähän sieltä täältä todella mukavaa porukkaa!

Our beloved Brazilian decided that we were on the beach, so time to take shoes off! More rememberable come to be my mention, how he didn’t think it trough…. His feet were ”a bit” muddy and it was super cold and windy. Luckily, we managed to get the feet clean 😉 Also otherwise trip was full of nice people from all over!

Jatkettin matkaa tuulimyllylle, johon päästiin sisään ihmettelemään. Meillä oli omat oppaat, paikan omistajat, jotka kertoivat meille miten paikka toimi ja mitä kaikkea tuulimyllyn omistajan kuuluu tietää ja tehdä. Oli tosi hienoa päästä sinne sisällä ja seurata itse, miten perinteinen tuulimylly on toiminut! Paikka oli myös optimaalinen kuvaamisen harjoittelulle: vaihtuvat pimeän ja valon erot pakottivat jatkuvasti säätämään kameran asetuksia. Mutta kuvista tuli aika siistejä!

We continued the trip to the windmill and we actually got to visit also insides of it! The owners were there telling us stories and how it actually works, but also of all the problems maintaining a windmill. It was super cool to be able to visit insides of it and see how you can actually follow the idea of how it worked! It was also optimal place to train some shooting: the differences of light and dark were massive so you had to change the settings all the time. But I really like the pics!

Toisella tuulimyllyn omistajista oli myös ehkä maailman siistein miniauto! Melkeen harmi, etten ottanut kuvaa, kun molemmat raavaat miehet ahtautuivat tähän tilaihmeeseen – se jos mikä näytti melko hulvattomalta!

Kaikkea pientä kivaa on myös tulossa, ollaan muunmuassa menossa juhlimaan vappua Brysseliin: suomalaiset ovat ottaneet tavaksi lakittaa paikallisen pissaavan pojan -patsaan (Manneken pis)! Tämä on pakko nähdä, onneksi täältä löytyy aina seuraa, etenkin kun mainitsee sen skumpan. Ei enää harmita siis ihan niin paljoa, että missaan Suomen vapun – yllätyksekseni se on lähinnä suomalainen, ruotsalainen ja virolainen tapa !

The other owner of the windmill also owned the coolest minicar! It’s almost pitty that I don’t have a pic when both of the big guys fitted themselves inside that tiny car – it looked so funny!

Also some nice and cool stuff is coming up, for example we’re going to go and celebrate Laborday’s eve to Brussels. Laborday is a massive student happening (but also for others) in Finland (and Sweden and Estonia). The Finnish tradition includes putting on our graduation hat to this one statue in the middel of Helsinki and there can be around 80 000 people looking it, but also picnic on actual Laborday. One of the best traditions if I might say! local finnish people have a tradition to put a our graduation hat to Manneken pis -statue! So this is something we HAVE TO see!

<3tau

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu