Sunnuntaina

”SOVITAANKO, ETTÄ MINULLE TARJOILLAAN TEE TÄNNE MAKUUHUONEESEEN, JA KUN TULEN TÄÄLTÄ, KEITTIÖ ON SIIVOTTU JA TISKIT TISKIT TISKATTU?” Sovittu.

Nyt on ollut vähän väsymystä ilmassa. Olen aika suorituskeskeinen ihminen ja monta päivää kestänyt pään jomotus johti siihen, että minulla katkesi hermo ja itsehillintä ihan kokonaan. Tein ruokaa ja itkeä tihrustin sitä, miten kaikki on niin huonosti. Onneksi olin yksin kotona, ei tarvinnut kenenkään olla todistamassa sitä itsesäälin määrää. 😀

Joo, ei mikään oikeasti ole niin kovin hunosti; ruokaa laittaessa vaan puski aika hirveän hajuiset savut ilmoille uunista, kun uunin pohjalle oli eilisestä putsaamisesta huolimatta jäänyt rasvaa. Piti ottaa ruoka ulos ja pestä tulikuuma uuninpohja. Ja sitten tietenkin unohdin laittaa sen kirotun uunin uudestaan päälle; ei kypsy uuniperunat pelkässä valossa, se kerrottakoon vinkkinä nyt teillekin.

Nyt päiväunien jälkeen on onneksi taas vähän helpompi hengittää, ei jomota pääkään enää.  Välillä pitäis muistaa olla vähän armollisempi itsellekin, uskaltaa ihan rohkeasti sanoa, että nyt ei hei jaksa. Voi vaikka saada apua. Ja teen sänkyyn. <3

Niin ja kyllä mun pitää vähän miettiä uudestaan noita mun viikonlopun odotuksiakin; ei ehkä ole mitään mieltä viettää koko viikonloppua keittiössä ja kotitöiden parissa, niin kuin nyt olen tehnyt.

Nyt köllöttelee täällä sängyllä ja kuuntelen keittiöstä kantautuvia tiskaamisen ääniä, ei huono. Ei koko maailma pysähdy, vaikka itse välillä pysähtyisikin.

Miten teidän sunnuntainne on sujunut?