90 päivän ostoslakko
90 PÄIVÄN OSTOSLAKKO. Minä päätin ryhtyä 90 päivän ostoslakkoon, koska havahduin tänään siihen, miten paljon olen omista taloudellisista periaatteistani ja säästäväisyydestäni lipsunut. Kynnys ostamiseen on laskenut huolestuttavan alas. Tässä kuussa olen tehnyt normaaliin verrattuna todella paljon ostoksia. En sinänsä turhia, mutta kuitenkin sellaisia, joita ilmankin olisin varmasti pärjännyt, aivan kuten tähänkin saakka.
Lisäksi sen sijaan, että olisin käyttänyt hetken aikaani ja vaivaa siihen, että olisin pohtinut vaihtoehtoja uuden tuotteen ostamiselle, olen suoraan, enempiä miettimättä, kiikuttanut tuotteen kassalle/virtuaaliseen ostoskoriin. Todellakin enempiä miettimättä. Ostaminen on tänä päivänä niin helppoa, että se tapahtuu helposti melkein huomaamatta, enempiä miettimättä. Mietintää siinä kuitenkin olisi syytä käyttää. Sen taidon minä aion nyt opetella takaisin. Joskus nettikaupoista ostamiselleni oli ihan valtava kynnys, enkä liikkunut kaupoilla juuri ikinä, jolloin en luonnollisestikaan ostanut juuri koskaan juuri mitään, en ainakaan mitään, mikä ei ollut ehdottoman välttämätöntä. Toisin on nyt.
Tämän haasteeni tarkoitus ei ole missään nimessä tietenkään laskea omani ja lapseni elintasoa millään tavalla, vaan havahtua taas huomaamaan, että vähemmälläkin kuluttamisella pärjää aivan loistavasti. Jos siis jokin välttämätön tuote/tavara meiltä pääsee tyystin loppumaan tai esimerkiksi menee rikki, toki annan itselleni oikeuden ostaa korvaavan tuotteet tilalle. Joskin siinäkin tarkkaa harkintaa käyttäen – nykypäivänä kun kaikkea on saatavilla myös käytettynä!
Tässä kohtaa aion rajata ostoslakostani jo samantien pois ainakin seuraavat asiat:
– Pojan uusi sänky. Ollut ehdottomasti hankittavien listalla jo naurettavan pitkään. Tätä etsiskellään käytettynä.
– Minun uudet tennarit. En tällä hetkellä omista ainoitakaan tähän vuoden aikaan sopivia kenkiä. Vaihtoehdot ovat talvikengät, kumisaappaat tai kesäsandaalit. Tennarit ovat siis täysin perusteltuja. Näitäkin voisi bongailla käytettyinä. Kirpputoreilta ehkä turhaa hakuammuntaa, mutta virtuaalikirppiksiltä saattaisi onnistaakin.
– Minun juoksulenkkarit. Mikäli aamulenkkeilyt alkavat nyt sujua ja ilmoittaudun huhtikuun lopussa olevaan juoksutapahtumaan, tarvitsen todellakin oikeat juoksulenkkarit. 10 vuotta vanhat, pahimmillaan kantapäät verille hankaavat lenkkarit eivät saa aikaan muuta kuin juoksuinnon lopullisen kuoleman.
– Pojan polkupyörä ja pyöräilykypärä. Tällaisista lapsen kehitystä tukevista ostoksista en aio luopua edes ostoslakon ajaksi. Varsinkaan, kun ostan pyörän todennäköisesti työkaveriltani käytettynä edulliseen hintaan. Pyöräilykypärän aion sen sijaan ostaa uutena. Epäilen kypärän suojaamiskykyä, mikäli sillä on edellinen käyttäjä kovin moneen kertaan muksahdellut.
Tämä lista saattaa täydentyä vielä uusien tarpeiden tullessa esiin, mutta kuten sanottu, välttämättömyyksistä en tämän lakkonikaan aikana aio tinkiä.
Sen sijaan asioita, joita en aio ostoslakkoni aikana ostaa, ovat esimerkiksi:
– Minun vaatteeni ja asusteeni. Pois lukien edellämainitut kengät. Tietenkin uuden hankinta tulee ajankohtaiseksi, mikäli esimerkiksi juoksuhousuni päättävät revetä ahterista tai muuta vastaavaa. Farkkujen hajoaminen sen sijaan ei luo tarvetta uuden ostamiselle, farkkuja on ihan riittämiin, vaikka niistä muutamatkin hajoaisivat.
– Hajuvedet, luomivärit, huulipunat, kynsilakat yms. väri- ja muu kosmetiikka, mikä ei ole välttämätöntä.
– Kirjat, elokuvat, lehdet, yms. Näitä saa lainattua kirjastoista tai kavereilta. Aina ei tarvitse ostaa omaksi.
– Sisustustuotteet, koriste-esineet, huonekalut, ym. Poislukien pojan sänky.
– Lelut; pojan ja kissan. Näitä on ihan riittämiin, molemmilla.
Lisäksi jatkossa on tarpeen kiinnittää huomiota tarkemmin myös siihen, mitä kaikkea ruokakaupasta kotiin kantaan, sillä siitäkin on viime aikina tullut luistettua hämmentävän usein. Aurinkoisen päivän kunniaksi on ok silloin tällöin ostaa jäätelö itselle ja pojalle, mutta suklaapatukka/pastillirasia/kukkakimppu/whatever jokaisen kaupassa käynnin yhteydessä ei ole fine. Tähänkin siis kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
Tällaisilla lähtökohdilla ajattelin lähteä liikenteeseen, katsotaan, miten homma lähtee sujumaan.
Ajattelin myös, pysyäkseni kenties paremmin aikeissani, alkaa pitää täällä blogissani raportointia siitä, mitä milloinkin on tullut ostettua, toivottavasti em. sääntöjeni puitteissa. Olisiko teillä siis kiinnostusta lukea tarkempaakin analyysia ja ruodintaa rahankäytöstäni ja kulutustottumuksistani seuraavien 90 päivän aikan? Jos se ei ketään kiinnosta erityisesti, en tietenkään sellaista ala täällä pitämään, mutta ajattelin, että sillekin saattaisi olla oma kiinnostunut lukijakuntansa aiempien taloudellisuus -aihetta käsittelevien blogipostausteni suosion tavoin.
Hihkaiskaa siis än-yy-tee-NYT mikäli aihe kiinnostaa! :)