Kyllin hyvä
KYLLIN HYVÄ. Käväisin eilen työkaverin kanssa ostoksilla ja kirjakaupassa silmiini osui Kylli Kukkin kirja Kyllin hyvä. Minä en ole kyseistä kirjaa lukenut, enkä ole kovin hyvin perillä sen sisällöstäkään, mitä nyt pientä googlettelua aiheesta tein, mutta kirjan nimi jäi mieleeni. Se on nyt pyörinyt mielessäni siitä saakka, kun sen näin, ja kieltämättä, aivan loistava sanapari.
Tuon sanaparin lisäksi tapasin tänään erään uuden vanhemman meidän päiväkodista. Ihan pikaisesti vaan, siinä kun vein oman poikani hoitoon. Nuori äiti oli jotenkin ihan uskomattoman aurinkoisen ja rauhallisen näköinen ja talutti omaa poikaansa rauhallisesti kädestä pitäen leikkihuonetta kohti. Minulle tuli heti sellainen olo, että voi vitsi, tuollainen minäkin haluan olla. Rauhallinen ja tyyni.
Oma olemukseni tuolloin oli lähinnä tuskainen ja räjähtänyt. Olen jälleen kerran aivan armottomassa flunssassa, pää on särkenyt kohta viikon taukoamatta ja jokainen lihas ja kohta kehossa särkee. Ei pysty hengittämään normaalisti, ei liikkumaan normaalisti eikä kestä yhtään mitään kovia ääniä tai liian kirkkaita valoja. Ei oikeastaan kestäisi yhtään mitään. Siihen päälle sitten muutama hankala ja stressaava työjuttu, siivoton koti, parin sadan euron yllärilasku ja uhmaikäänsä poteva ja kiukutteleva pikku ihminen. Kiinnostus asioita kohtaan on nolla. Ja se näkyy.
Tuon valoisan ja tyynen äiti-ihmisen innoittamana minäkin päätin olla kyllin hyvä. Kyllin hyvä tässä hetkessä, tässä sairastelussa, tässä vaiheessa lapsen uhmaikää. En halua hermo kireällä ja ääni kiukusta soikeana väkisin yrittää runnoa asioita samalla sykkeellä ja tehokkuudella kuin normaalisti, terveenä ja hyvinvoivana. Muutenkin sitä sykettä saisi vähän laskea tässä arjen pyörityksessä.
Ja tiedättekö mitä? Vaikka päätin ottaa iisimmin, tehdä rauhallisemmin ja istua pöytäni ääressä seisomisen sijaan (minulla on sähköpöytä ja yleensä seison aina töitä tehdessäni, mutta nyt en jaksa), sain kaikki asiat tehtyä ihan ajallaan. Enkä ole enää yhtään niin stressaantunt, vaikka oikeastaan mikään asia sinänsä ei ole aamusta muuttunut tehtyjä töitä lukuun ottamatta; niitä tulee kuitenkin taas lisää. Koti on edelleen siivoton, parinsadan euron lasku syö edelleen valtavan siivun tämän kuun budjetistani ja lapsi on edelleen uhmaikäinen – oma oloni on korkeintaan pahentunut. Niin, ja skarpin ja erinomaisia huomioita sisältävän budjetointi-aiheisen postauksenkin vaihdoin tähän. :D
Olettekos te tutustuneet johonkin elämänhallintaoppaisiin, tai onko juuri tuo nimenomainen Kyllin hyvä tuttu jollekin? Mielelläni kuulisin mielipiteitä tuosta, ja ylipäätään kaikesta aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta – toistaiseksi tämän tyyppinen kirjallisuus on ainoa, mihin löydän silloin tällöin aikaa ja viitseliäisyyttä paneutua, sen verran mielenkiintoinen ja itseä lähellä oleva aihe!
Kyllin hyvää tiistaita muruset!
P.S. Kuvat eivät sinänsä liity tapaukseen mitenkään – ne ovat meidän loppiaisillan herkkukaakaot ulkoilun päätteeksi. :)