Muutama ajatus ostoslakosta

Aloitin viikko sitten 90 päivän ostoslakon ja suuren kiinnostuksen innoittamana ajattelin koota hieman ensimmäisen viikon aatoksia teillekin luettavaksi ja pohdittavaksi.

Miten oma ajatusmalli ja käyttäytymiseni on muuttunut lakon myötä?

• Mietin tarkkaan, mitä aion ostaa, ja perustelen ostokseni alusta loppuun saakka itselleni. Esimerkiksi ostaessani kaksi 30 kananmunan kennoa hintaan 7 euroa, perustelin ostokseni sillä, että haluan tukea paikallista pienyrittäjää, jolta kananmunat tulevat (työpaikallani on ollut tapana jo pitkään tilata kyseiseltä toimittajalta kananmunat kaikille halukkaille, nimenomaan paikallisen pienyrittäjän tukemiseksi), hinta on verraten edullinen, 3,5€/30 munaa – edullisempia munia saa hakea silmä tarkkana tarjouksista, eikä aina siltikään onnista, ja lisäksi kananmunat ovat vapaiden kanojen munia, mitä ruokitaan normaalin ruoan lisäksi mm. pellavansiemenöljyllä: munat siis ovat omega3-pitoisempia kuin monet muut munat. Nämä nimenomaiset munat myös tulevat meille täysin tuoreina ja säilyvät jopa useamman kuukauden erinomaisina. Meillä kananmunia käytetään paljon, joten hävikkiä ei näistä ole ikinä tullut.
• Mietin, mikä todella on välttämätöntä ostaa, ja minkä voi esimerkiksi tehdä itse tai korvata jollain muulla. Kirjoitin ostoslistaani ”ilmanraikastin”, koska kissataloudessa sille olisi tosiaan käyttöä esimerkiksi wc:ssä (kissanhiekkalaatikkomme sijaitsee siellä). Heti kirjoitettuani tuon sanan, aloin miettiä, voisikohan sellaisen toteuttaakin jollain tapaa itse, ekologisemmin ja taloudellisemmin. Pieni googlaus ja kas, minulla onkin liuta ideoita oman kotitekoisen ilmanraikastimen tekoon – ja noin sata muuta tapaa käyttää ruokasoodaa. 😉
• Käytän luovuuttani. Kaikkia asioita ei oikeasti tarvitse omistaa tai ostaa itse. Vähän mielikuvitusta, kekseliäisyyttä ja lähipiiriään hyödyntämällä voi säästää sievoisia summia. Juoksuharrastustani varten en aio ostaa itselleni juoksutakkia lakon aikana, koska voin lainata sellaista juoksukaverini tyttäreltä (onni on samankokoiset tuttavat!); hän ilmoitti minulle heti alkuun, ettei ole mitään järkeä alkaa tässä vaiheessa laittaa rahojaan takkiin, joka edullisimmillaankin maksaa useita kymppejä, kun heillä roikkuu naulakossa liuta minulle sopivia vaatekappaleita, mitä ei kaikkia edes käytetä lainkaan. Ylipäätään vaatevaihto on paras keksintö ikinä; me harrastamme nuoremman siskoni kanssa tätä jatkuvasti. Molemmat käyvät kahmimasta toistensa vaatekaapista sellaiset vaatekappaleet, joita haluaa itse käyttää ja näin molemmilla on taas hetken ihan uudistunut vaatevarasto ilman, että eurokaan on liikkunut.
• Pidän kynnyksen kaupassakäyntiin riittävän korkeana. Ei mitään pikapyrähdyksiä kaupassa jonkun yhden ei-niin-välttämättömän asian vuoksi. Yhden päivän pärjää kyllä ilman maitoakin – sitä ei kannata kipaista pika pikaa R-kioskilta ja maksaa litrasta enemmän kuin Lidlissä kahdesta litrasta, jos seuraavana päivänä on joka tapauksessa menossa sinne Lidliin. Lounastauolla ei kannata kipaista Siwaan ostamaan joku superedullinen valmisateria vain, koska ei aamulla jaksanut pilkkoa vähän vihanneksia salaattiin. Ei ole suurista uhrauksista kyse.

Mitä ajatuksia nämä herättivät teissä? Minkälaisia ajatuksia teillä itsellänne on kuluttamisesta, säästämisestä, materiasta yms?