6v. synttärit
Niin se aika rientää. Huh. Meillä asuu nyt 6-vuotias lapsi, ensi syksyn eskarilainen.
Ja niin riensi muuten loppiainenkin pojan kaverisynttäreiden, eli rosvobileiden, vauhdissa.
En tiedä johtuuko se, että tulen toimeen ja viihdyn älyttömän hyvin ison lapsilauman kanssa siitä, että olen työskennellyt noin puolet työvuosistani päiväkodissa (siinä ajassa oppi aika hyvin sekä sietämään pientä kaaosta ja levottomuutta, organisoimaan asioita, hallitsemaan isoja joukkoja että pitämään arjen rauhallisena ja kaikille mukavana) vai siitä, että olen ylipäätään aina pitänyt paljon lapsista ja minun on helppo asettua lapsen tasolle. Tämän lisäksi tykkään hirmuisen paljon leikkiä ja puuhailla.
En siis oikein kykene samaistumaan small talkiin siitä, kuinka raskaita tällaiset kekkerit ovat, sillä ne ovat mun mielestä lähes poikkeuksetta aina kivoja. Useimmiten se menee niin, että mitä enemmän lapsia sen kivempaa, sillä isompi joukko avaa enemmän mahdollisuuksia niin tekemiseen että kokoonpanoihin. Tottakai meteli ja suuri toiminnan määrä väsyttää, se on ihan tutkittu fakta, mutta oikeilla kikoilla senkin saa siedettäväksi – sitä oppii kummasti, kun haluaa pitää oman työympäristönsä edes etäisesti siedettävänä kuusi vuotta :D Näilläkin kekkereillä Jukka tuli nykimään hihaa, kun autoradan ajovuoroista meinasi tulla keskustelua: ”tuolla taidetaan tarvita yhtä lastentarhanopettajaa paikalle”, ja niinpä homma saatiin eteenpäin hyvällä mielellä, ilman kinaamista.
”Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…” – mutta nyt on juhlat juhlittu, tuhot siivottu ja arki saa tulla!
Rauhallista iltaa :)