Talvi yllätti ulkoilijan
Sieltähän sitä lunta tuprusi taas viikonlopun päivät navakan tuulen kera, niin paljon, että eilen autoillessani mietin, että mieluummin (ja nopeammin) vaikka lumikenkäilisin. Lisäksi eilen illalla katselin ikkunasta ulos ja haaveilin, että tulisipa vihdoin hyvät hiihtokelit – että tuo hyisevä tuuli loppuisi ja ilmanala asettuisi. Raahustin nimittäin joululomilta kotiin sukseni kainalossa. Olen bruukannut pitää niitä kesäsäilössä vanhempieni kellarissa, kun täällä kaupungissa tuota säilytystilaa on vähän naftimmin.
Mutta ennen ”huh, kakskymppiä meni posket hehkuen ja missään ei tunnu”- postauksia (ei, ei sellaisia ole oikeasti tulossa) kirjoittelen ja kuvailen tänne sen, että mekin olemme, monen muun tavoin, ottaneet osamme talven riemuista.
Olemme ulkoilleet ihan muuten vaan, mutta sen lisäksi kävimme noin viikko takaperin testaamassa Jääpuiston Rautatientorilla. Paikka valikoitui oikeastaan sen vuoksi, että tuo meidän 5-vuotias on sillä tavalla arka, ettei se honota menemään vailla tolkkua, vaan haluaa olla melkoisen varma, että vammoilta vältytään (kehen lie tullut) ja tuolla Jääpuistossa on tarjolla tukia harjoitteluun perheen pienimmille. Kerran käytiin menoa sivusta seuraamassa ja sen jälkeen poitsu oli varma, että haluaa mukaan, kokeilemaan.
Ensin tuen kanssa, ja kun homma alkoi hanskaantumaan, niin dude työnsi tuen pois ja kertoi, ettei enää tarvitse sitä. Mä en kyllä ymmärrä, mistä tuo tyyppi on saanut noin paljon järkeä päähänsä..? Jokseenkin huojentavaa, kun lapsi on tosi pienestä tuntunut tietävän omat rajansa ja kykynsä. Äidin onni, että voi luottaa omaan lapseensa ja siihen, ettei se ole ensimmäisenä päällänsä pystyssä joka ojassa ja allikossa.
Luistelun lisäksi talvella pitää ehdottomasti päästä myös rattikelkka- ja pulkkamäkeen. Pappa (lapseni isänisä) osaa ostaa joka joulu uuden hitin talveksi – viime vuonna se oli rattikelkka ja tänä vuonna tuo kickboard-juttu. Vähän arka pieni Töpsö on sillä menemään, hakee vielä varmuutta ja tasapainoa – halua oppia on sitäkin enemmän.
Ja tietenkin, kun tuolla posket hehkuen ja varpaat kipristellen touhottaa, niin kuuma kaakao ja munkki kruunaa retken:
