Ojasta allikkoon – eli miten kenkien kulumista ei voi estää
(Kuva: Phil Richards)
Taidamme molemmat, virtuaalitalonmies ja blogin kirjoittaja, olla melko kaukokaipuisia ihmisiä. Vaikka koti on kiva paikka ja tärkeä turva, on uuden kokeminen ja näkeminen meidän DNA:ssamme. Tähän vuoteen on mahtunut jo nopea visiitti Tukholmaan, parin viikon perhematka Thaimaahan ja tällä hetkellähän tuo tutkii srilankalaista elämänmenoa.
Ettei elämä kävisi tylsäksi, ostin jo seuraavat lennot heinä-elokuulle. Tällä kertaa lähdetään reppureissulle.
Tein kolmisen vuotta sitten kavereiden kanssa nappiin menneen reissun, joka lähti paisumaan ihan perinteisen Interrail-reissun suunnittelusta. Loppujen lopuksi päädyimme matkaamaan läpi maan, meren ja ilman halki koko itäisen Euroopan välimerelle asti. Lähdimme Helsingistä Tallinnaan, Via Balticaa pitkin ja Puolan haki, Keski-Euroopan isojen kaupunkien kautta lopulta Balkanille, jossa ajelimme läpi sodan runteleman Bosnia-Hertzegovinan ja Serbian.
Matkalla parasta oli löytää Euroopasta vähemmän tallottuja polkuja ja paikkoja, joita eivät ole vielä H&M:t ja McDonaldsit täysin vallanneet. Olen jo parin vuoden ajan halunnut päästä jatkamaan tästä ja tutustumaan lisää Itä- ja Kaakkois-Euroopan vähemmän tuttuihin paikkoihin, ennen kuin kaikki ”autenttisuus” jää yleiseurooppalaisen elämänmenon jalkoihin.
Jätetäänpä travellerihapatus tähän ja mennään suoraan kohteisiin. Tällä kertaa matkasuunnitelmamme on suunnilleen seuraavanlainen. Lennämme Moldovaan, jossa Lonely Planetin mukaan käy vuosittain vain noin 15000-20000 turistia. Maa on Euroopan köyhin maa ja itälaidalta löytyy myös elävä ja hengittävä pala Neuvostoliittoa – Transnistrian itsenäiseksi julistautunut maakunta.
(Kuva: Clay Gilliland)
Täältä jatkamme kohti Transilvanian upeita vuoristomaisemia ja linnoja. Seudulta löytyy muun muassa Draculan linna, johon vanhan synkistelijän on pakko päästä käymään.
(Kuva: Peter Fenďa)
Kesäreissu ei olisi mitään ilman rantalomaa, joten teemme aikamatkan 70-luvun rantakohteisiin Mustanmeren laidalle, jossa toivottavasti ehdimme vähän hengähtämään. Lopuksi kuljemme vielä Bulgarian läpi Sofiaan ja Thessalonikiin.
(Kuva: Filip Stoyanov)
Kaikki tämä pitäisi saada mahtumaan vajaaseen kolmeen viikkoon, mutta en ole huolissani, sillä suunnitelmat saattavat vielä elää. Parasta tällaisessa matkailussa onkin mahdollisuus muuttaa mieltään lennossa: pääasia, että olemme oikeana päivänä Kreikan Tsessalonikissa, josta lennämme takaisin Suomeen. En halua suunnitella reissua pilalle, eli mukaan otetaan opaskirja, avoin mieli ja iso nippu ideoita, mitä toteutetaan fiiliksen mukaan.
Jos sinulla, rakas lukija, on joku hyvä matkavinkki, jätä rohkeasti kommentti!