Kun nainen lähtee reissuun..

(Jostain syystä kirjoitukseni on kadonnut täältä, joten tässä toiveuusintana. En myönnä tehneeni mitään väärää. Miehet ja tekniikka, huoh!)

..jatkuvatko bileet 24/7? ..onko kaapissa puhtaita boksereita ensimmäisen viikonlopun jälkeen? ..onko mies nälkiintynyt kuoliaaksi vai lihonnut sataviisikymmentäkiloiseksi syötyään pelkkää pizzaa?

Lupauduin virtuaaliseksi talonmieheksi ja epäsäännölliseksi kirjoittelijaksi tänne blogiin, siksi aikaa kun blogin – ja kodin – sielu on tutustumassa Sri Lankan paikallisväestöön. Ajattelin että koitan pitää kirjoitukseni meidän pientä perhettä ja elämää koskevina, vaikkakin asunto tuntuu kovin tyhjältä juuri nyt.

Ennen kun hiiret voivat hyppiä pöydillä, pitää varmistaa että kissa on todellakin poissa. Eli siis varmasti lentokoneessa matkalla kohti Istanbulia.

Sen jälkeen saikin päästää hurrikaanin valloilleen. Tai siis syklonin, koska tuo neiti lähti Intian valtamerelle. Oli miten oli,  tämä trooppinen myrsky ei näyttänyt tältä.

Vaan tältä!

Viime päivien aikana olen yllättänyt itseni imuroimalla ja pesemällä lattiat, järjestämällä liinavaatekaapit ja eeppisellä tutkimusmatkalla, jonka lopputuloksena pyykkikorin pohja on vihdoin näkyvissä. En ole yleensä kovin reipas siivoaja ja ruuanlaitto sekä muut hauskat kotihommat luonnistuvat allekirjoittaneelta paljon vähemmällä nurinalla kuin luudanvarteen tarttuminen.

Mutta ai että, kuinka hauska onkaan siivota, kun tietää ettei asuntoa ole lähiaikoina sotkemassa kukaan muu kuin minä ja kissa. Josta tulikin mieleeni – blogissa vähemmän esiintynyt perheenjäsenemme Panda ei arvostanut imurointia yhtään enempää, kun teimme sen ihan näin poikien kesken.