Jotain minusta – Liebster award-haaste
Sain jo tovi sitten iloisena yllätyksenä Tässä elämä on-blogin Kirsikkaiselta haasteen, johon on vihdoin aikaa tarttua nyt, kun elämä kotosalla alkaa taas asettumaan uomiinsa.
Olinkin pyöritellyt mielessäni jonkinlaista ”jotain minusta”-teemaa, joten tällä on hyvä aloittaa.
1. Lempi arkiruokasi?
Töissä tulee usein viipotettua työpaikkaruokalaan (koska se on lähellä ja saan lounaani sieltä opiskelijahintaan 2,60), jossa lautaselle kasaantuu pääsääntöisesti melkoinen satsi salaattia pähkinöillä ja siemenillä ja lisukkeeksi päivän ateriasta pieniä paloja, mieluiten lämpimiä kasviksia ja kalaa.
Kotona meillä syödään hyvin tyypillisiä koti/arkiruokia, mutta täälläkin lempiruokani on salaatti ja lohimedaljonki sekä kasvissosekeitto. Lempi arkiruokani on siis kiistatta salaatti ja kasvikset, niiden tekeminen ja varioiminen on lisäksi kivaa.
2. Suosikki erikoiskahvisi kahvilassa vai ihan tavallinen?
Juon pääasiassa erilaisia suodatinkahveja – sekä kotona että kahvilassa.
Suurena paljastuksena kerrottakoon, että olen aloittanut kahvin juomisen vasta 24-vuotiaana. Sen lisäksi olen työskennellyt baristana (myös kouluttautunut hommaan), joten minua korpeaa, jos kahvilassa esim. latten maito on lämmitetty kiehautettu liian kuumaksi. Latten tulisi olla optimaalisena heti juotavaa, ei missään nimessä suuta polttavaa, jollaisia suomalaisista ketjukahviloista pääasiassa saa mukaansa. Kahvila-ajoilta minulle jäi vakiojuomaksi ainoastaan chai-latte, mikä sekään ei ole kahvipohjainen juoma.
3. Kallein ostoksesi lähiaikoina?
Kalleimmat menoerät ovat viime aikoina olleet reissut Thaimaahan ja Sri Lankaan. Tavarana viime aikojen kallein ostos on ollut uusi telkkari ja miehen minulle yllärinä ostama uusi läppäri. Uusi kamera ja huonekaluja pitäisi ostaa, myös uutta autoa olemme katselleet, mutta sen aika koittaa todennäköisesti vasta syksyllä.
4. Jos saisit valita elämässäsi jonkin asian (pieni tai iso), jonka tekisit nyt toisin, mikä se olisi?
Pyrin ajattelemaan, ettei asioita tulisi katua ja kaikella on jokin tarkoitus (vähintään oppii ja oivaltaa jotain – itsestään, muista tai elämän realiteeteista), mutta onhan se nyt fakta, että kolmessakymmenessä vuodessa ehtii yhtä jos toista. Joitain ajattelemattomia tekoja ja sanoja nyt ainakin voisi pyyhkiä pois.
Asiat, joita tekisin nyt toisin liittyvät kuitenkin pääasiassa juttuihin, jotka olen jättänyt syystä tai toisesta tekemättä – lähtisin esimerkiksi pitkään työharjoitteluun Ugandaan (kuten oli jo sovittu). Jätin sen tekemättä, koska silloinen poikaystäväni ilmoitti, että suhteemme on ohi, mikäli lähden. No, suhde oli pian ohi joka tapauksessa, yllätys..? Tuon suhteen jälkeen päätin, ettei kukaan (muu kuin minä itse) enää sanele minulle, mitä minun tässä elämässä pitäisi tehdä.
5. Onko sinulla joku erityinen haaveammatti? Mikä?
Lapsena haaveilin vaikka ja mistä. Lukion loppupuolella valintojani olivat nykyisen alani lisäksi liikunta, ravintotiede, sosiologia ja psykologia (joista hain ainoastaan sosiaalipsykologiaa opiskelemaan – lukematta pääsykokeisiin, hyvä hyvä!).
Summattuna, yhtään kysymykseen vastaamatta: mikä tahansa asia alkaa puuduttamaan, kun sitä riittävästi ja pitkään tekee. Parasta on siis vaihtelu. Olen opiskellut onnekseni (puolivahingossa) ammatin, jossa voin suuntautua vähän joka suuntaan ja opiskella keppoisesti lisää vaikka millä mitalla. Taidan siis olla jo nyt haaveammatissani. Jos jotain toivoisin, niin haluaisin tulevaisuudessa suuntautua yhä enemmän monikulttuurisuuden kentälle ja pohtia kansainvälisiä työmahdollisuuksia.
6. Suurin paheesi?
Herkut. Ehdottomasti. Minulla on paha tapa herkutella, vähän niinku koko ajan ja joka päivä.
7. Mitä eniten toivot / odotat tulevaisuudelta?
Olen ihmisenä toiveikas, ja eteenpäin menevää sorttia. Tulevaisuudelta eniten odotan kaikkea – odotan uteliaana, mihin tämä elämä minut vie. Millaisia kokemuksia vielä ehdin haalimaan, millaisia ihmisiä kohtaamaan ja millaisia mahdollisuuksia elämä vielä heittää eteen. Tiedän, että vaikka asiat ovat nyt hyvin ja tulevaisuus näyttää ihanalta, niin alamäkeä ja kyyneliä on vielä tulossa – se on elämää ja odotan sitä siinä missä hyviäkin asioita. Jos jotain pitää erityisesti nostaa, niin olkoon se reissut. Odotan myös innosta kihisten millainen persoona lapsestani kasvaa.
8. Suhteesi liikuntaan?
Mies sanoisi tähän, että pakonomainen, tarkoittaen sitä, etten osaa olla liikkumatta. Olen liikkunut aina, joten jos liikunnasta tulee pidempi tauko alkaa lihaksia kutitella ja keho pykii itseään liikkeelle. Tunnen vaikkapa vatsalihaksissani milloin on aika taas vähän kurittaa niitä. Kutina loppuu vasta, kun pääsen lenkille tai muutoin riehumaan. Oloni on todella levoton ilman liikkumista.
En voi edes ajatella, miten huono olo minulle tulisi, jos lopettaisin kokonaan urheilun. Väsynyt, pöhöttynyt, tuskainen. Yäääh. Liikunta tekee minut onnelliseksi, se tuo minulle hyvän ja raikkaan olon. Siedän samasta syystä äärimmäisen huonosti krapulaa (siksi en yleensä juo alkoholia – tai jos juon, lopetan ajoissa), vihaan turhia päiviä – päiviä, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Sellaisia minulla on äärimmäisen harvoin, jos koskaan.
9. Mihin mieluiten käytät (/käyttäisit ;) ) vapaa-aikaisi?
Haaveiluun ja omassa kuplassani hömpöttämiseen.
Minulla on paha tapa sulkeutua omaan kuplaani – olen ollut sellainen jo lapsena. Kuplani on paikka, jossa suljen ulkomaailman pois ja vaivun syvälle omiin ajatuksiini ja puuhiini (niitä on kuulemma hauska seurata vierestä). Jokainen minun kanssani enemmän aikaa viettävä on havainnut tämän tapahtuvan. Muiden mielestä se saattaa olla hämmentävää ja hassua, minusta se näyttää ehkä enemmän tältä:
Jos voisin, vaipuisin omiin maailmoihini ja puuhiini useammin. Lapsen kanssa se ei oikein enää onnistu – omiin tekemisiin ja ajatuksiin niin täysillä uppoaminen.
10. Ihailemasi / kunniottamasi henkilö?
Tylsä vastaus, mutta äitini. Oikeastaan koko perheeni. Meillä on kasassa sellainen sakki, että oksat pois. Olen pohjimmiltani onnellinen juuristani, joiden kautta olen hölmö oma itseni – omaa tietäni hömpöttelevä, itsepäinen ja itsetietoinen, huoleton hulda, joka höpöttelee itsekseen eikä jaksa välittää liiaksi muiden mielipiteistä. Olen onnellinen siitä, että isäni on antanut meille lahjaksi urheilullisuuden, äitini luonnollisuuden, suoraselkäisyyden ja muista välittämisen taidon. Vaikka boheemi luonteeni aiheuttaa harmaita hiuksia muille, on se silti mielestäni parasta, mitä olen voinut vanhemmiltani saada. Kunnioitan heitä aina – ilman heitä minä en olisi minä eikä elämäni näin helppoa.
11. Paras asia juuri nyt?
Kesä. Opintovapaa. Elämä. Minulla on Sri Lankan jälkeen ollut sellainen olo, että kaikki on mahdollista. Koko maailma on avoinna minua varten. Elämä on vihdoin mallillaan, se on parasta juuri nyt.
Haastelen muutaman päivän kuluttua mukaan teitä, siihen on jo suunnitelma ja raakilekin olemassa.
Nyt raporttia rustaamaan eli kouluhommien kimppuun!