Kesäjalat ja kesähöpinää
Olin ajatellut kirjoitella kaikenlaista höpsöä höpinää kesästä ja omista ajatuksistani lomalla. Sitten erehdyin selaamaan kännykästä ottamiani kuvia. Siellä toistui yksi teema: naiselliset kesäjalkani. Ne on tällaiset:
Kuvia olisi ollut about joka päivältä omansa, ihan yhtä kaunista katseltavaa. Päätin kuitenkin säästää sekä itseäni että muiden verkkokalvoja tältä silmiähivelevältä kauneudelta. Olen juossut pitkin metsiä, hiekkaista ylämäkeä ja tasamaata sen verran reippaasti, että lenkkareita sai hakata terassin kaidetta vasten saadakseni edes liiemmät irti. Alkuviikon ”auringonpistoksen” ja siitä johtuneen maastoinnostuksen jälkeen siirryinkin pariksi päiväksi reippailujen osalta sisälle – salille ja uimaan. Onneksi ilmakin täällä pohjoisemmassa vähän viileni, niin en potenut sietämätöntä omantunnon tuskaa sisälle liukumisestani.
Tein kuvista myös toisen havainnon – kesäkenkieni väri näyttäisi olevan keltainen:
Kengistä puheenollen – olen jo kotosalla pyöriessäni katsellut Asicsiani. Ostin ne itselleni joululahjaksi ja ne alkavat jo nyt repsottaa. Toisesta on kantapää hiertynyt kevyesti rikki ja toisesta tossusta meinaa isovarvas hiljalleen kurkistaa. En osaa yhtään sanoa, kuinka kauan juoksulenkkareiden tulisi kestää, mutta mulla ne ei näköjään kestä vuottakaan. Kertokaa ihmeessä joku, jos on edes aavistusta aiheesta! Kävi mielessä kysyä Asicsilta itseltään, mutta en ole yhtään valittaja sorttia, joten taidan jättää väliin. Jeppis. Siksipä siis tilasin eilen uudet – New Balancen tossut. Kerron niistä lisää jahka posti ne mulle Saksasta kiikuttaa. En malta odottaa! Mulla ei ole vielä koskaan ollut kyseisen merkin lenkkareita, joten syyhyttää päästä tutustumaan. Olen ennen juossut pääasiassa Nikeillä, niissä ei ole koskaan ollut valitettavaa. Edelliset varatossuni vein mukanani Afrikkaan ja jätin sinne, paikalliseen orpokotiin.
Mutta lyhyesti jotain höpinää lomasta ja kesästäkin. Päiväunia en ole malttanut nukkua, vaikka väsyttänyt ehkä olisikin. Olisiko niin, että ensi viikolla malttaa niitä sitten napostella? Aurinkoisen sään kirous – en malta olla möllöttää sisällä, en nukkua päikkäreitä tai muutenkaan jurnuttaa paikallaan. En suoranaisesti tykkää myöskään maata rannalla, mieluummin otan värin ihooni liikkuen ja touhuten.
Mutta niin, parasta lomassa ja kesässä on mm. huolettomuus, jäätelö, aamu- ja päiväkahvit ulkona tai oikeastaan ylipäätään ulkoruokinta, valoisuus ja iloiset ihmiset, kiireettömyys, tuoreet ja raikkaat hedelmät ja kasvikset, iloinen lapsi, kun ei tarvitse sumplata paksuja kerroksia päälleen ulos lähtiessä. Se, että voin käydä aamulenkillä tai uimassa keskellä päivää, syödä pitkää aamupalaa, lounasta ja vielä kerran illemmalla. Myös se, että voin malttaessani nauttia hetkiä auringossa, pyöräillä lähikauppaan musiikit korvilla ja koska matka tuntui niin lyhyeltä ja soittolista pitkältä, jatkaa matkaa mutkan ja vielä toisenkin mutkan kautta. Lomalla ehtii pysähtymään asioiden äärelle. Päivät tuntuvat soljuvan eteenpäin. Tavallaan päivät tuntuvat pitkiltä, silti yhtäkkiä havahtuu siihen, että on iltapäivä jo pitkällä. Pakko kai sekin on tähän sanoa, että äärimmäisen kivaa on poiketa arjesta – ei ole niin justiinsa koska syödään eikä aina niin sekään mitä syödään, nukkumaan voi mennä myöhemmin ja aamulla nukkua pidempään. Auta armias, arki alkaakin jo pelottaa! Mutta sitähän nimenomaan ei mietitä nyt – se kipuillaan sitten.
Huoletonta ja rentoa viikonloppua!
