Suhteeni kuntosaliin
Sain eilen illalla iilin käydä lueskelemassa luonnoksiin tallentamiani postauksen raakileita. Jotain selvästi vinksahti päässä, kun keksin haastaa itseni julkaisemaan niistä muutaman. Haasta hei sinäkin -veikkaan, että meiltä kaikilta löytyy sieltä jotain.
Mutta niin. Pari vuotta sitten kesällä olin näemmä kirjoitellut tällaisen. Olin mökillä Vuokatissa ja koska postauksen alku oli liibalaabaa sen ympäriltä, niin hieman ajantasaistin tätä. Olin kuitenkin tuolloin sitä mieltä, että ”ihan ok treeni tuli tehtyä, mutta vähän hännätön ja päätön se taisi olla. Siinä samalla, vailla päämäärää hömpötellessäni, pohdiskelin suhdettani kuntosaliin.”. Jahas. Mitäs minä pari vuotta sitten tästä aiheesta pohdin?
Kuntosali (tai minkään valtakunnan painavien asioiden nostelu), voiman (etenkään lihasten) kasvattaminen ja blaa blaa blaa eivät ole koskaan olleet minulle se juttu. Ylienergisenä, hieman ADHD-luonteena, olen aina pitänyt enemmän suorasta menosta ja meiningistä, vaihtuvista maisemista ja hikisestä, nopeatempoisesta toiminnasta.
Sali on alunperin tullut mukaan treeneihini isommassa mittakaavassa noin kaksikymppisenä – sen myötä, kun lonkkani kiukustui liiasta juoksemisesta ja hiihtämisestä. Olisinko ollut tuolloin 22 vai 23-vuotias..? Sain fysiatrilta kolmen kuukauden juoksukiellon magneettikuvan jälkeen (homma meni siis levolla, ei tarvittu veistä, huh). Sehän ei tietenkään liikkumaan tottunutta ihmistä pysäyttänyt.
Löysin nopeasti sen hetkiseen tilanteeseen sopivat touhut – kävin uimassa ja pyöräilin (myös sisällä eli spinning oli tuolloin melkein ”päälajini”), koska sitä lonkka kesti. Kävelin joitakin kuukausia kuin Ahtisaari konsanaan, juoksemisesta ei tarvinnut siis edes unelmoida. Niinpä ajauduin myös salille. Ensin tein pääasiassa yläkroppaa, koska se lonkka. Lonkan parannuttua myös treeni monipuolistui. Ja niinpä, kuin varkain, sali jäi osaksi treenejäni.
Ja siis jumantsuikka millä vauhdilla lihas kehittyy! Salilla ei tarvinnut kauaa pakertaa, ei edes alkuun kovin isoilla painoilla, kun hauikseni kohdalla oli jo pieniä repeämiä ihossa (raskausarven tyylisiä), jotka kyllä paranivat nopeasti jälkiä jättämättä, kun iho tottui uusiin muotoihini. Tiedän (tai otaksun), että mielipiteeni ja kokemukseni kehityksen ja tulosten saavuttamisen vauhdista on varsin epäsuosittu. Ymmärrän kyllä, että oma pohjakuntoni oli jo niin huima, ettei tulosten esiin saamiseksi tarvittu kovin suuria ponnisteluja, pääasiassa vain säännöllistä, monipuolista tekemistä ja jo saavutetun kunnon ylläpitoa. Tulosten saaminen ei siis välttämättä ole kaikille yhtä helppoa kuin se aikoinaan oli minulle.
Mutta niin, se suhteeni saliin. Sali jäi treeneihini pääasiassa peruskunnon ja jonkinlaisen lihasten perusvoiman ylläpitäjäksi. Ja sitä se on melkolailla ollut tähän päivään asti. Moni asia on helpompaa, kun lihakset ovat lähtökohdiltaan hyvässä peruskunnossa. Suosittelen siis vähintään kevyttä salitreeniä aivan jokaiselle.
Tänään (eli pari vuotta sitten kesällä) oivalsin jälleen syyni käydä salilla – salilla käyminen, painojen nostelu ja muu oheistoiminta siellä eivät ole minulle kuin pieni ja tarpeellinen lisä muun reippailun ja urheilun kyljessä. Joskus on kiva asettaa uusia tavoitteita, lisätä painoa ja vastusta sekä liikkeitä fiiliksen mukaan, jotta kehitystäkin tapahtuisi, mutta se ei sinällään ole minulle tärkeää. Salilla on totta kai kiva käydä, enhän minä siellä muuten näinkään paljoa kävisi.
Olen aina ollut sitä mieltä, että pelkkä salilla käyminen ei tee minulle raikasta ja kevyttä oloa – päinvastoin. Jos jostain syystä huomaan skippaavani kestävyystreenit ja ulkona liikkumisen, on oloni hirmuisen tukkoinen ja painava. Olen myös sitä mieltä, että kaikki cardiolaitteet ovat saatanasta. En näe vielä tänä päivänäkään (nyt kirjoitan preesenssissä) mitään järkeä vaikkapa juoksumatossa. Pyrin itse aina lämmittelemään ennen salille menoa. Juoksen tai pyöräilen salille. Jos menen autolla, jätän salikamat autoon, juoksen ulkona ja menen vasta sitten salille treenaamaan. Jos lihakset pitää saada kunnolla lämpimäksi, teen sen kevyillä painoilla, kuten vaikka tangolla herätellen kroppaa.
Ja niin. Siihen tuo teksti oli jäänyt. Ihmekkös se oli drafteissa. Mutta eiköhän tuostakin jo suhteeni kuntosaliin tullut selväksi.
Mitäs teiltä löytyy arkistojen uumenista? Mikä on sinun suhteesi liikkumiseen?