Ujoudesta

Sosiaalisessa mediassakin jonkin verran jaettu kirjoitus ujoudesta ja herkkyydestä osui silmiini eilen illalla. Luin sen ja taisin jopa huomaamattani nyökytellä. Tänään halusin tulla jakamaan sen tänne blogiin.

Psykiatri Juhani Mattilan kirjoitus Ujo on johtaja-ainesta löytyy täältä. Juttu ei ole pitkä, mutta siitä huolimatta laiskemmalle lukijalle tiivistän kirjoituksen:

Moni treenaa lihaksia ja syö vitamiineja ja superruokaa, mutta sielu jää huoltamatta. Elämme maailmassa, jossa riittää, että suorituskyky on maksimaalinen ja eteenpäin paahtaminen jatkuvaa. Sellaiseen keskittyvä ihminen on pelkästään materiaalinen olento. Sielun surkastuminen on tuhoisampaa kuin lihasten rappeutuminen.

Juttu oli sen verran lyhyesti, mutta tömäkän asiallisesti kirjoitettu, etten näe järkeväksi lähteä sitä liiemmin tässä avaamaan. Kirjoitus jo itsessään kertoo sen, minkä ehkä olisin itsekin tässä nostanut esiin. Tärkeintä on tunnistaa oma herkkyytensä ja olla siitä ylpeä, pitää yhteys kunnossa itseensä ja minuuteensa. Kesälomalla on (pitäisi ainakin olla) aikaa viettää aikaa hetkittäin myös itsensä kanssa – pysähtyä pohtimaan omaa sielun elämäänsä, elämäänsä ylipäätään – onko se sellaista kuin haluat, tekeekö valintasi sinut onnelliseksi, oletko menossa oikeaan suuntaan, oikeiden ihmisten kanssa?  Yksi joka pysyy elämässäsi aina olet sinä itse, kannattaa siis pitää välit ja yhteys kunnossa vähintään sen yhden kanssa, josta et pääse eroon.