Sain postipojalta juoksupopot
Eilen se päivä vihdoin koitti! Mun uudet New Balancet olivat saapuneet postiin ja pääsivät välittömästi mun jalkaan. Eli ei, en nyysinyt postipojan lenkkareita, sain häneltä omani. Mökiltä jo kirjoittelinkin, että alkaa joulukuun alussa ostamani Asicsit rakoilemaan. Niinpä tilasin niiden kaveriksi New Balancelta parin. Tästä eteenpäin ajattelin käyttää vaihdellen juoksuun molempia, hyväksi havaittuja popopareja.
Eilen ajelin töistä suoraan uudelle kodille, pääasiassa posteja hakemaan, ja kun sitten näin postilippusen tulleen niin täysin ex tempore tempaisinkin trikoot ja topin päälle, poljin uuteen lähipostiini, nappasin lipokkaat jalasta reppuun ja sujautin uudet lenkkarit jalkaan. Siitä pyöräilin eteenpäin ja lenkkareista täysin hullaantuneena hain lenkkiseuraa mukaan ja kirmailin Töölönlahtea ympäri. Sieltä sitten uuteen kotiin ihan ensimmäiseen suihkuuni (ei elämäni ensimmäiseen, smartass, vaan uudessa kodissa ensimmäiseen).
Lenkkareista. Hmm. Olen tähän mennessä ostanut aina lenkkarini kutakuinkin termillä ”rullaava juoksukenkä” eli ajatuksena on ollut etsiä sopivat kengät kevyesti rullaavaan menoon. Olen lähes aina juossut melkoisen pitkää matkaa. Mikään ultrajuoksija en sentään ole (enkä tule toivottavasti koskaan olemaan), mutta esimerkiksi opiskeluaikana iltalenkiksi tuli ihan kevyesti pingottua 15-25km. Varmaksi en tiedä, sillä en koskaan mitannut matkaa, mutta myöhemmin olen tullut pohtineeksi ja samoja teitä ajellen tietoiseksi, että näin se on tainnut aika lähelle mennä.
Tässä kohtaa on ehkä syytä mainita, että olen aina tykännyt pitää hauskaa ja olla monessa lystissä mukana, mutta melko pitkään (ja usein vieläkin) olen mennyt vesi-, limppari- ja kahvilinjalla. Siksi siis tuollaiset iltalenkit olivat (ovat) ihan naposteltavissa, useampana iltana viikossa – en viettänyt darrapäiviä eikä mikään näin ollen syönyt energiaani tai tuonut lisätuskaa menoon. Vielä tänä juhannuksenakin sain kuulla kettuilua säälittävästä alkoholin käytöstäni, määrällisesti. Se ei oo oikein mun kuppi teetä. En siis missään kohtaa juo itseäni pöydän alle eli siedän sitä kyllä ihan hyvin, en vain yksinkertaisesti saa juotua paljoa. Kun muut aamulla kömpii hirviömäisessä darrassa päivänvaloon, mä oon jo siivonnut huushollin, käynyt lenkillä, tehnyt ruokaa ja olen menossa päiväunille, kun valvominen painaa.
Ja sitten mutkan kautta takaisin lenkkareihin. Eli nämä ovat nyt elämäni ensimmäiset ei-rullaavat-juoksukengät. Silti noilla juoksi yllättävän kevyesti. Ainoa asia, minkä eroksi voisin mainita on se, että lenkin loppua kohden huomasin, ettei kenkä itsessään ”lennätä” askelia. Siinä, missä erilaisen pohjan ja rakenteen omaava kenkä kuljettaa askelta (flowksikin sitä voi joskus kutsua eli se tunne, kun askel suorastaan lentää), tuon popon kanssa ponnistuksen kohti seuraavaa askelta joutuu voimallisemmin tekemään itse. Mii laik, kiva kenkä. Erilainen kuin Asics ja aiemmat Nikeni, mutta kiva. Plussaa herkusta väristä. Ja bonusta myös keveydestä, nuohan painaa aivan hävyttömän vähän.