Liikunnan hyödyt ilman liikuntaa

Olin tässä taannoin kampaajalla. Siellä oli useampi tunti aikaa lueskella Tieteen kuvalehtiä ja vaipua omiin ajatuksiin. 

Siinä selaillessani silmiini osui artikkeli postaukseni otsikolla. Juttu kertoi, että maailmalla kehitellään kovaa vauhtia ihmepillereitä, joilla ihmiskeho voisi saada liikunnan hyödyt ilman liikuntaa – ihan vain popsimalla pillerin silloin ja toisen tällöin. Rotilla tämä oli jo todistettu toimivaksi. Ihmiskeho tosin toimii hieman eri mekanismein, joten sen osalta homma vielä vaatii vähän hiomista. 

Hmmm…hmmmmm…hmmmmmmmmmmmmm…

Voi medikalisaatio sentään.

Jättäisitkö sinä liikunnan, jos voisit saada kaikki samat hyödyt pilleristä? Tai jos et suuremmin liiku, ostaisitko purkillisen liikunnan hyötyjä?

Minä en. 

Toki mielipiteeseeni heti ensikädeltä vaikuttaa se, että olen todella, todella skeptinen napsimaan yhtään mitään pillereitä. Mutta sitäkin enemmän pohdin, että liikunta ja urheilu on itselleni niin paljon enemmän. Se on toisinaan sosiaalista, joskus aikaa vain itselleni, silkkaa pään ja kropan tuulettamista, ajatusten keräämistä, stressin, ylienergisen olon tai vitutuksen purkamista, kaupunkeihin ja paikkoihin tutustumista, itseni haastamista jne. 

Mikäli liikunnan fysiologiset hyödyt voisin napsia purkista, kai minä muitakin keinoja noihin kaikkiin yllä mainitsemiin keksisin. Mutta enpä taitaisi haluta. Liikunta on minulle elämäntapa, luonnollinen osa arkeani. Ei elämää, elämyksiä ja kokonaisvaltaista hyvää oloa voi purkista napsia.

Kaikkea sitä kehitelläänkin. Ja mikäs siinä, kai tuokin pilleri myy kuin häkä. Ja sehän tässä huolestuttaakin. Mihin kaikkeen ihmiset ovat valmiita, kun se vain houkuttelevasti markkinoidaan ja esitetään? 

//Meinasin etsiä jutusta linkin tähän, mutta näemmä ihan vain laittamalla Googleen ”liikunnan hyödyt ilman liikuntaa” löytyy melkoisen paljon tuloksia, joten suosittelen kääntymään hakukoneen puoleen, jos aihe herätti mielenkiintosi.//