Lähdetäänkö treffeille?

En ole oikein treffeillä käyvää sorttia. Tai jos sellaisille lähden, niin tykkään, että se on rentoa ja kivaa – siitäkin huolimatta, että homma jäisi yhteen kertaan. En mitenkään jaksaisi vapaaehtoisesti käyttää iltojani tylsään pönöttämiseen ja vaivaantuneeseen hiljaisuuteen. En myöskään halua alkuajan treffeillä urheilemaan (reipashenkistä ulkoilua tai vaikkapa kävelyä en laske urheiluksi). Leffasta en edes aloita – tai no sen verran, ettei kannata (minun kohdallani siis) – jos jännittää niin paljon kohdata toinen ihminen, että on pakko viedä hänet pimeään saliin istumaan hiljaa, niin älä edes pyydä treffeille. Ja lisäksi – miksi mennä leffaan, jos haluat oikeasti tutustua toiseen? Silloin pitää puhua ja katsoa toista silmiin, tehdä jotain kivaa yhdessä, jotta näkee synkkaako.

Ai niin, ja sitten on vielä yhden yön jutut baarista – not my cup of tea. On ollut aivan turha tulla tuhannen jurrissa kysymään meille vai teille (siitä ei oikeasti koskaan seuraa mitään hyvää ja nautinnollista, siis niinku oikeasti – vai onko täällä joku joka on kännissä saanut elämänsä parhaimmat kyydit?). Sikäli mikäli hemmo on vaikuttanut tutustumisen arvoiselta ja siltä, että päässä virtaa normaaliolosuhteissa muutakin kuin pissaa tai viinaa, niin olen antanut puhelinnumeroni ja sanonut, että soittele, jos vielä huomenna kiinnostaa.

Nyt voikin hyvällä mielellä hetken pohtia, miten olen koskaan elämässäni päässyt parisuhteeseen asti, kun tämäkin osuus on jo melkoisen haastava 😀

Mutta kyllä, niitä on ollut useampia, oikein antoisiakin vielä – jyvät on eroteltu akanoista jo alkumetreillä nääs.

Nyt parisuhteessa eläessäni on treffirintamalla luonnollisesti ollut hiljaista. En osaa kutsua miehen kanssa kahden kesken viettämääni aikaa treffeillä käymiseksi tai edes parisuhteen laatuajaksi – eikös se nyt kuulu parisuhteeseen, että ollaan ja tehdään asioita yhdessä? Niinpä minua suuresti huvittaa, kun päätimme tällä viikolla miehen kanssa tehdä työpäivän päätteeksi tärskyt.

Etenimme vieläpä melkoisen klassisella suunnitelmalla – kävimme katsomassa World press photo 2016 Sanomatalossa ja kävelimme käsi kädessä niitä näitä höpötellen läpi keskustan Viiskulmaan Skifferiin syömään. Pysähtelimme matkalla ihastelemaan Punavuoren putiikkeja sekä Lushiin, josta mies osti minulle (meille..?) hierontapalan, koska se tuoksui ihanalle ja tuntui toimivalta. Kotona sainkin vielä hartiahieronnan. Mun mielestä aika toimiva setti.

Millaisille treffeille sinä lämpenisit? Ja mikä on ehdoton nou nou?