Vallisaari
Kun tässä ryhdyin retkeilystä kirjoittelemaan, niin laitan samaan rytäkkään tänne kuvat ja tunnelmat viikonlopulta.
Lähdimme sunnuntaina aurinkoisen päivän innostamana pojan kanssa kahdestaan Vallisaareen. Kohde valikoitui hieman summan mutikassa, kun mietin reipashenkisiä, mutta lapsen mentäviä, kivoja paikkoja hömpötellä ulkosalla ja nauttia viimeisistä kesäpäivistä. Vielä lauantaina pyörittelin Nuuksion reittejä, mutta loppujen lopuksi Vallisaari vei voiton, sillä se vaikutti suhteellisen helpolta vaihtoehdolta – jo lauttamatka toimi lapselle porkkanana lähteä iloisella mielellä matkaan.
Voi olla, että aurinkoinen sää ja iloinen pieni seuralainen vaikuttavat asiaan, mutta voin todella suositella päiväretkeä Vallisaareen. Eppu on aina rakastanut karttoja, joten hän toimi kartturina ja piti meidät reitillä, jotka olivat -btw- ihanteellisen mittaisia pikkukulkijallekin. Pieni mies aloitti kyselyn jo menomatkalla saareen, sillä karttapaperin toiselle puolelle oli lyhyesti kirjoitettu saaren historiasta. Löysinkin itseni turinoimasta neljättä tuntia Suomen historiasta soveltaen sitä 6-vuotiaan käsityskykyyn ja moniin kysymyksiin ja ihmettelyihin.
Vaikka luin ennen retkeä saaren monimuotoisuudesta, niin yllätti muun muassa perhosten määrä silti. Lapsen innostus yllätti yhtälailla – Eppu on yleensä alkuun aina vähän hitaasti lämpeävää sorttia ja olinkin varautunut siihen, että me kipitetään saarella jonkin aikaa, ehkä pysähdytään syömään eväät ja lähdetään takaisin Kauppatorille ja kotiin. Liekö miljöö vai kivasti rakennettu reitti, mutta Eppu innostui kyselemään ja kuuntelemaan tosiaan siinä määrin, että loppujen lopuksi saarella vierähti iso osa päivää.
Kuviakin tuli otettua taas hetken tarpeiksi.
Kävelimme ensin Aleksanterinkierroksen verkkaiseen tahtiin ja eväitä mutustellen, jonka jälkeen pysähdyimme vielä Vallisaaren vohvelibaariin välipalalle, sillä ulkona tallustelu sai nälkäiseksi eväistä huolimatta. Jatkoimme vasta vohvelit syötyämme Kuninkaansaaren puolelle. Koska iltapäivästä taivaalle kerääntyi pilviä ja tuuli navakoitui, niin emme jääneet Kuninkaansaarelle kovin pitäksi aikaa. Kartan mukaan siellä olisi ollut hiekkaranta, mutta sinne asti emme lopulta edes päässeet. Matkan varrella oli niin kiinnostavia salakäytäviä ja muuta nähtävää, että tokkopa olisimme enää edes jaksaneet jäädä istuksimaan sinne.
Kiva päivä ja onnelliset retkeilijät:
