Vaatteista ja periaatteista
Minulla on muutama heikkous. Yksi niistä on vaatteet.
Melkein pitäisi hävetä, mutta en oikein osaa. Pidän mukavista ja kauniista vaatteista. Aina kun ostan jotain, mietin, että nyt vaatekaappini alkaa olemaan täydellinen. Mutta eipä mene aikaakaan, kun vastaan tulee taas jotain mikä vaatekokoelmastani muka puuttuu.
Koska olen hyväksynyt sen, että saan iloa siisteistä kuteista ja niihin myös panostan rahallisesti, niin olen laatinut itselleni muutamia ohjenuoria ja periaatteita.
– pyrin ostamaan vain tulevia lempivaatteitani. En siis halua ostaa vain ostamisen ilosta, vaan oikeasti itselleni merkityksellisiä artikkeleita. Tosin ajoittain on vaikea etukäteen sanoa, mistä tulee se ehdoton lemppari. Käytössähän sen usein vasta huomaa.
– kun ostan jotain, jotain on myös lähdettävä pois. Tämä tosin toteutuu vaihtelevasti, paremmin lapsen kohdalla.
– ompelukoneen saatuani olen myös tehnyt itse vaatteita sekä korjannut rikki menneet.
– haluan käyttää vaatteet loppuun ja minulla onkin muutamia fiksaatioita siitä, etten osta uusia ennen kuin vanhat ovat rikki tai muutoin käyttökelvottomat. Muun muassa laukut ovat minulle sellainen asia, että ostan yhden ja käytän sen loppuun ennen kuin ostan uuden. En yksinkertaisesti osaa vaihdella laukkua, vaikka nykyään jo yritänkin. Silloin kaikki tarpeellinen on kotona juuri siinä väärässä laukussa. Myös farkut ovat tässä kategoriassa – lempparini Tiger of swedenin mustat pillifarkut pitää olla rikki (siten ettei niitä yksinkertaisesti enää kehtaa/voi käyttää) ennen kuin haen uudet, tismalleen samanlaiset tilalle.
– annan hyväkuntoisia mutta turhaksi meille jääneitä vaatteita niitä enemmän tarvitseville. Viimeksi laitoin paketin menemään Keniaan paikallisen ystävän mukana.
– yritän boikotoida tiettyjä merkkejä, mutta ymmärrän hyvin, että se on pikkumaista, ehkä jopa turhaa. Esimerkiksi Makian vaatteita meiltä löytyy, mutta lopetin niiden ostamisen, kun lapussa alkoi lukemaan ”made in bangladesh”. Jos ostan suomalaista, haluan että se tosiaan on suomalaista. Myös Reima menee tähän. Nike ja Adidas menee kipurajalla, mutta kyllä minä niitä toisinaan ostan – lapsityövoimaepäilyistä huolimatta. Tämä taistelu on loputonta ja tiedän, etten selviä siitä kuivin jaloin itsekään.
Tässä olen tämän hetken lemppareissani – mustaa, yllätys yllätys: Tigerin farkut, maiharit, hattu ja lempitakkini, joka alkaa auttamattomasti hajoamaan – alituisesta korjaamisesta huolimatta. Ai niin, ja asusteena lapsi. Pitäähän sitä väriä jostain saada.
Onko teillä jotain periaatteita vai ostatteko vain huolettomasti fiiliksellä?