10 +1 kuvaa kännykästä

Eikös blogeissa jokin aika sitten kiertänyt ”haaste” kaivaa kännykän uumenista randomeita kuvia ja postata ne?

No, eilen mies alkoi selailemaan meikäläisen instaa ja tokaisi, että vielä jokin aika sitten kuvani ovat hyvin elämänmakuisia, mutta viime viikoilta puuttuu nyt kyllä jotain. TÄH!? Mokoma epäili, että lieneekö talven tulo vaikuttanut asiaan. Minä yritin piipittää, että päivittelen ehkä tätä nykyä enemmän storiesien puolelle, enkä enää still-kuvina.

Tästä lyhyestä keskustelustamme sydämistyneenä (en nyt ihan oikeasti) selailin kännykästäni kuvia ja mietin onko elämäni todella muuttunut tylsemmäksi lumen ja pakkasten tultua. No, tätä sieltä sitten löytyi.

1. Loman ja reissun odottelua – odotan selvästi päivä päivältä enemmän lähtöämme ja myös kuplin sen tiimoilta. Löydän itseni tihenevästi hihkumasta vanhoja reissukuvia. Eilen tilasin jo parit uudet bikinit. Kai mä pian jo kaivan rinkan keskelle olohuonetta, ei kai kuukausi nyt pitkä aika ole sitä potkia jaloista pois.

DSC_5157.JPG

2. Ennen lähtöä on kuitenkin vielä töitä tehtävänä. Olen käynyt monessa todella inspiroivassa tapahtumassa – kuten kuuntelemassa esitystä älykkäästä ongelmanratkaisusta sekä tutkimustuloksia tekoäly vs. ihmisäly ja sen mukanaan tuomista tulevaisuuden trendeistä (työ)elämässä.

DSC_0553.JPG

3. Tauoilla olen napsinut salaa peiliselfieitä. Todellinen ammattilainen.

IMG_20161113_100508.jpg

4. Minulla on kännykässä liuta alla olevan kuvan kaltaisia hassun hauskoja meemejä, jotka kovasti hymyilyttävät. Minua myös aidosti harmittaa, etten koskaan voi postata niitä someen, sillä olen ollut maanantaisin aivan liian pirteä ja inspiroitunut. Pidän työstäni niin paljon, että olisi falskia väittää muuta ja esittää, että työpäivät ja arki olisi jotenkin rankkaa, vaikka kiirettä ja tekemistä riittääkin. Damn. No, kerään kuvia huonompien päivien ja aikojen varalle. 

IMG_20161017_135551.jpg

5. Kävin reilu viikko sitten värittämässä taas hieman lisää ihoa. Hulatyttö pohkeessani näytti niin yksinäiseltä, että hain sille kaverin. Ja voin sanoa, että eipä ole vielä minnekään tuntunut yhtä pahalta ottaa tatuointia. Minulla on kai sen verran toimiva hermotus pohkeissa, että keskelle raapiminen tuntui kyllä pahalta. Mitä reunemmas mennään, niin no problem, mutta aivan keskellä kulkee hermoja sen verran että AUTS. Toim. huom. selkää kun tatuoitiin, minä nukuin kaksi tuntia neljästä ja puolesta tunnista päiväunia.

IMG_20161113_100819.jpg

6. Tatuoinnin vuoksi olen ollut noin viikon ajan suht iisisti (lue: hikoilematta liiemmin). Pelailtiin paljon mm. lautapelejä.

IMG-20161008-WA0004.jpg

7. Sekä kaivettu onkaloita ja nautittu lumesta.

IMG_20161113_100945.jpg

8. Kunnes vihdoin eilen päätin lähteä taas salille. Olen viime aikoina pannut merkille, että aina kun someen jotain sieltä julkaisen se alkaa ”long time no see”-tyyppisellä lausahduksella. Tajusin tämän hiljattain ja mietin, mistä olen saanut päähäni, että liikun jotenkin normaalia vähemmän. Yhtenä viikkona kuvittelin, etten ole urheillut juuri yhtään, kunnes laskin, että olin käynyt 2 kertaa uimassa, kerran juoksemassa ja kerran salilla. Tuo on siis meikäläisen mittapuulla laiska viikko. Come on.

IMG_20161113_100238.jpg

9. Kävimme juuri ennen lumia Hämeen Linnassa. Suosittelen. Eppu otti mukaan kaverin ja pojat juoksivat koko museon innosta kiljuen läpi. Olin varautunut siihen, että itse museossa tulee juuri ja juuri pyörähdettyä, mutta meillä vierähtikin siellä toista tuntia.

IMG_20161113_095948.jpg

10. Pesimme myös auton juuri sopivasti ennen pakkasia, sillä aiomme myydä sen. Laitoimme jo tilaukseen uuden kaaran, sen pitäisi olla meillä tammikuun loppuun mennessä. 

Mainostamisen arvoinen palvelu on Teurastamon pihasta löytyvä Liiteri. Sieltä voi vuokrata mm. työkaluja tai kuten me teimme – höyrypesurin. Katso lisää tämän linkin takaa, jos kiinnostuit.

IMG_20161113_095646.jpg

Ja kuten asiaan kuuluu +1

IMG_20161113_094430.jpg

Kenialainen ystävämme Jeremiah kävi juoksemassa Helsingissä elokuussa maratonin. Hän oli koko kisan johdossa reilusti yli 30 kilometriä, jonka jälkeen kylmyys ja sade ottivat yliotteen ja hän saapui lopulta maaliin kolmantena. Jeremiah asui meillä kisan ajan. Hänen tarinansa on sen verran kiehtova, että voinen tehdä siitä ihan oman postauksen. Tänä aamuna hän lähetti minulle kuitenkin kuvan puista, jotka hän osti voittorahoillaan *tähän sydän emoji*.

Mukavaa sunnuntaita! Jos joku ei vielä ole haasteeseen ryhtynyt, niin anna palaa viimeistään nyt.

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan vanhemmuus