Kirjastossa

Lapsen kanssa on hauska käydä kirjastossa. Siellä vallitsee ihanan rauhallinen ilmapiiri, jossa lapsikin kuin itsestään rauhoittuu, vaikenee ja puhuu yhtäkkiä kuiskaten. Käymme kirjastossa aina silloin tällöin. Nyt idea lähti äidin kaipuusta löytää muutama kirja luettavaksi. Samalla löytyi nelisen kirjaa perheen pienimmällekin, vähän vaihtelua iltasatuihin jo kaivattiinkin. Jotenkin kirjastossa saisi aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon, tuo lapsi voisi istua siellä tunti kaupalla, selailla ja lukea kirjoja. Valinnan vaikeus meinaa iskeä, kun pitäisi päättää, mitkä kirjat olisivat sen väärti, että lainattaisiin kotiin luettavaksi.

Tällä kertaa pikkumies itse valitsi mukaan lasten reseptikirjan. Tykkäämme tehdä paljon yhdessä ruokaa ja kyseisessä kirjassa oli lapsiperheelle satuhahmoin kolmen viikon arkiruoat. Se oli kirjoista ehdottomasti kiinnostavin, se selailtiin jo autossa läpi ja kotona äidin piti lukea se raaka-aine kerrallaan läpi. Lapsi ilmoittikin, että katsoo tästä eteenpäin joka päivä sieltä ruoan, jonka haluaa syödä. Okei!

Oma äitini on lukenut mulle pienenä todella paljon ja sitä kautta muistankin lapsena rakastaneeni satuja ja kertomuksia. Luin niitä itsekin paljon. Mulla on vieläkin muutama lempisatu, jotka muistan elävästi lapsuudesta. Löytyisiköhän näitä kirjoja vielä lapsuudenkodin kellarista? Tästä rakentuikin aasinsilta siihen, että mun äiti eli lasten mummu siirtää nyt näitä ihania muistoja lapsenlapsille. Kun olemme mummulassa tulee yhtäkkiä fläsäreitä siitä, että näitä juttuja olemme muuten mekin tehneet paljon yhdessä. 

Eilen kerroin teekupistani ja nyt on luettavaakin haettu. Villasukat sain muutama viikko sitten ja uuden neuletakinkin ostin. 100 vuotta täyttänyt (tänä vuonna 101-vuotias) isomummini antoi lisäksi itse tekemänsä viltin mulle kesällä, kun kävin kylässä. Saa kuulkaa syksy pian tulla, olen näemmä varustautunut!