En osta mitään -loppuelämä
Tammikuun alussa kyselin teiltä vinkkejä myyjän näkökulmasta Helsingin kirppareille, sillä olemme vihdoin käymässä läpi viimeistä kierrosta tavaroiden osalta eron jälkeen. Reilut kolme vuotta tämähän onkin jo kestänyt. Ehkä tässä on sitten yksi lieveilmiö, kun erotaan ystävinä ja hyvissä väleissä – kummallakaan ei ole raivokasta tahtoa tai tarvetta repiä entistä elämää vauhdilla riekaleiksi ja laittaa omaisuutta lihoiksi.
Mutta ristus, mitä tauhkaa me ollaan nämä vuodet varastoissa hillottu ja kannettu muutosta toiseen mukana! Nyt ollaankin roudattu jätesäkeittäin kamaa roskiin. Saisin heittämällä postaus-sarjan siitä, mitä uskomatonta ihminen voikaan säilytellä komeroissaan. Onneksi lapsen isä on heittänyt osan kamoista rodeen multa liiemmin kyselemättä. Jos en ole tarvinnut tai kaivannut mitään noista kamoista reiluun kolmeen vuoteen – kyllä, pärjään aivan varmasti ilman tästä eteenpäinkin.
Tässä kuvassa kaikki olennainen ja arvokas on harteillani.
Sopivasti samaan syssyyn tuli vuodenvaihteen reissu. Reissussa rinkka selässä sitä ihan viimeistään taas muisti, kuinka vähällä ihminen oikeasti voi tulla toimeen, pärjätä ja olla ihan suoraan sanottuna onnellinen.
Niinpä, kun luin naisesta, joka oli viettänyt vuoden ”älä osta mitään” hengessä, ei ollut kai kummoinenkaan ihme, että heitin kieli poskessa Jukalle pitäisikö munkin kokeilla.
Tässäkin ollaan tärkeiden asioiden äärellä.
En kuitenkaan ole ollenkaan niitä ihmisiä, jotka uskovat täyskieltoihin ja lakkoihin. Edes kovin tiukkoihin sääntöihin tai ohjenuoriin. Kun siis otin kielen pois poskesta ja ryhdyin oikeasti miettimään turhan kuluttamisen poistamista elämästäni, oli aika selvää, etten pohtinut ankeuttavani elämääni kovinkaan paljoa.
Artikkelissa, jonka luin ja jonka linkkasin teillekin luettavaksi tuossa alussa, oltiin vedetty kaikki kuluttaminen minimiin. Minä taas pohdin, etten oikeastaan halua tai aio luopua ainakaan:
– kulttuurista (vaikka museokortti löytyykin, haluan silti käydä satunnaisesti keikoilla, näyttelyissä jne.)
– urheilusta (salijäsenyys pysyy, aion edelleen käydä uimahallissa…)
– autosta (helpottaa pikkusta vaille pirusti elämää lapsen kanssa, jonka harrastukset ovat pitkin poikin Helsinkiä – ja ihan muutakin elämää ja liikkumista)
– ajoittaisesta ulkona syömisestä ja ystävien kanssa lystin pidosta (elämän nyt vain on tarkoitus olla myös nautinnollista)
– reissaamisesta
Tämän listan jälkeen joku varmasti miettii, että mistä sitten nipistän. Mutta kun tarkastelin menojani selvisi, että kummallisia rahareikiä kyllä löytyy. Tiivistettynä sanoisin, että ostan tästä eteenpäin mieluummin elämyksiä ja palvelua kuin tavaraa.
Olen nyt toteuttanut tätä ”älä osta mitään (turhakkeita)” ajatusta jonkin aikaa. Ja kyllä, rahaa säästyy. Olen lähtökohtaisesti rahan kanssa tarkka, joten olen luonnollisesti suhteuttanut juoksevat menoni tulotasooni oikein sopiviksi. Mutta se, että jätän ainakin toistaiseksi uudet vaatteet ostamatta, muutamat kaveriporukan ulkomaanreissut väliin, juon aamukahvit kotona, syön lounaan eväinä tekee jo melkoisen säästön. Haluan tästä eteenpäinkin ymmärtää entistä syvemmin ja kuljettaa tätä ajatusta myös toimintaani, ettei tarvitse kuluttaa vain siksi, koska rahaa on tai ”koska voin”.
Nyt siis näin. Voin kertoilla keväämmällä pidemmän aikavälin kokemuksia.