Terveellisestä minäkuvasta ja muotista

Tänään halusin tulla kirjoittamaan, koska on Älä laihduta -päivä.

Kun kuulin päivästä ajattelin oitis, että haluan kirjoittaa. Merkkasin sen oikein kalenteriin, että muistaisin. Sitten pysähdyin pohtimaan, että koska kehoni melkolailla mahtuu muottiin – tai no riippuu kuka määrittelee muotin ja kuinka tiukka se on – niin onko minulla uskottavuutta tai edes ”oikeutta” kirjoittaa. Halu kirjoittaa kuitenkin kyti, koska aihe on minulle tärkeä. 

Lopulta päätin, että minulla on oikeus kirjoittaa. Vain minä tiedän oman tarinani ja minun mielestäni se on aito ja uskottava. Vaikka enemmistön mielestä ehkä olenkin urheilullisena ja hoikkana muotin ytimessä, niin minä tiedän, ettei se ole minulle ollenkaan tärkeää – siis mahtua mihinkään muottiin.

Aloitetaan siitä, etten ole koskaan laihduttanut. Lapsuudessa söimme säännöllisesti noin 5-6 kertaa päivässä, ruoka oli aina äitini tekemää kotiruokaa – meillä ei ravintoloissa käyty. Olen toki äitini puheiden mukaan ollut pieniruokainen ja nirso lapsi, mutta siitä huolimatta olen aina syönyt suht säännöllisesti. En ole koskaan voinut skipata aterioita – lukiossa (taisi jo yläasteella) osa ystävistäni jättää koulussa lounaan syömättä laihtuminen mielessä, minä en koskaan. En ymmärtänyt nuorena ollenkaan, miksi jotkut halusivat pitää itseään nälässä. Minä urheilin paljon ja liikkuvaisena lapsena ja nuorena kulutin paljon – tarvitsin ruokaa. Nälkä tuli tahtomattanikin.

Opiskeluaikoina puolestaan rakastin opiskelijaravintolan runsasta (ja edullista) buffet-lounasta. Kasasin aina reilu puoli lautasta kukkuralleen salaattia, kasviksia, erilaisia ituja, siemeniä ja pähkinöitä, loput ”sitä oikeaa ruokaa”. Opiskelukaverit aina naureskelivat isolle annoskoolleni ja sille, että syön niin oikeaoppisesti kuin ihminen vain voi. Kävin opintojeni ohella töissä ja usein jatkoinkin sinne suoraan koulunpenkiltä, niinpä minulla oli aina kunnon eväät mukana. Opiskeluaikoina käytin myös huomattavia summia ruokakauppaan, se oli se yksi juttu, johon halusin panostaa. Ostin paljon hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia sekä puhdasta ruokaa. Tein lisäksi paljon ruokaa itse – leivoin leipäni ja kasvatin yrttejä ikkunalaudalla.

Elin 25-vuotiaaksi asti melkolailla streitaten. En siis käyttänyt minkäänlaisia päihteitä. Olen silti ollut aina menossa mukana ja puheliaana ihmisenä on useamman kerran luultu, että olen kännissä – eihän suomalainen puhu kenellekään ilman viinaa kävi hyvin selväksi stereotyypiksi. En ollut juomatta siksi, että olisin laskenut siiderin kaloreita. Minä en halunnut, koska bileillan jälkeisenä päivänä heräsin mieluummin pää selvänä ja mieli kirkkaana uuteen päivään. En ole koskaan oppinut pitämään krapulasta, sillä se vain estää tekemästä mukavia asioita.

Ja mitäs sitten? Nyttemmin syön jo huomattavasti opiskeluaikojani epäterveellisemmin. Rakastan pizzaa ja nachoplateja. Toisin sanoen syön mitä huvittaa. Rakastan aamupalana paahtoleipiä voilla ja mansikkahillolla. Saatan juoda lasin tai kaksi tai puoli pulloa viiniä viikonloppuna ihan vain koska voin. Urheilen silti edelleen paljon. Sitäkin siksi, että se on aina tuonut mun elämään paljon hyviä asioita ja hyvää oloa. Lapsen jälkeen hyvä kunto on saanut aivan uuden merkityksen – on ihanaa jaksaa 34-vuotiaana juosta hippaa, ottaa lapsi pitkillä retkillä ja ylämäissä reppuselkään ja edetä puuskuttamatta. On ihanaa jaksaa! On ihanaa voida hyvin. Se, että perusolotila on hyvä, se on mulle tärkeää. Ja ylläpitääkseni tätä olotilaa, pitää osata löytää hyvä tasapaino terveellisen ja epäterveellisen, rietastelun ja itsekurin välillä.

Niin. Jos tämän filosofian tuloksena mahdun muottiin, niin sille en voi sitten mitään. En aio pyytää anteeksi keneltäkään sitä, että ehkä mahdun muottiin tai ehkä en, riippuen keneltä kysytään. Miksi pitäisi häpeillä sitä, että minulla on terveellinen minäkuva ja terve suhtautuminen ruokaan. Voin mielestäni silti kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka en ole kokenut kehokomplekseja tai kokeillut yhtään dieettiä. Se, että katson itseäni peilistä tyytyväisenä – se on tasan mun oma juttu ja mun elämä.

Enemmän kuin #älämahdumuottiin, pitäisi ehkä toitottaa, että #eläterveellisesti tai #löydäomatapasiollajaelää sekä #voikokonaisvaltaisestihyvin – mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. Mun mielestä terveellisyyden näkökulmaa ei voi koskaan nostaa liikaa esiin.

Mikä tahansa mikä menee överiksi ei ole meille hyvästä – oli se laihduttaminen, holtiton mässääminen, päihteet, liikunta, työn tekeminen, what ever. Tasapaino on mun mielestä se avainsana. Ja se voi olla jokaiselle ihan just sitä, miten sen itse haluaa kokea ja nähdä.

Tykätään itsestämme ja ei arvostella muita.