Kotia kuntoon
Heippa taas!
Viikonloppu hurisi ohi ihan huomaamatta. Toisaalta se tuntui pitkältä, sillä saimme paljon asioita aikaiseksi ja toisaalta, kun saa tekemisen meiningin päälle, niin tokihan yksi viikonloppu tuntuu myös lyhyeltä. Aamuisin herättiin lapsen tahtiin ja iltaan asti viipotettiin. Yksi asia, mikä hellitti huomattavasti mun oloa oli ehdottomasti se, että saimme kodin siivottua, asioita oikeille paikoilleen ja näin ollen kotia edes vähän asuttavammaksi. Olin tuskaillut ja mutissut pitkin viikkoa kotimme sekasortoa, vaatekasoja, pussukoita ja nyssyköitä.
Kotia järjestelimme ja siivoilimme kokonaisuudessaan, mutta varsinaisen sisustamisen päätimme aloittaa lapsen huoneesta, sillä koimme sen tärkeimmäksi. Tokihan se jäi vielä hieman kesken, mutta on ehdottomasti jo parempi kuin lähtöpisteessä perjantaina. Tältä se näyttää nyt:
Taulut jäivät vielä laittamatta seinille ja onhan tuossa vielä muutenkin järkkäämistä – esimerkiksi kaappeihin en edelleenkään suosittele liiemmin kurkkimaan. Mutta pääasia, että lapsi itse oli aivan täpinöissään uudesta huoneestaan. Etenkin matto oli hitti, se oli milloin jäätelömakuja ja milloin hedelmiä.
Kaivoin kaapeista myös vanhoja verhojani ja pesin niistä muutamia pesukoneessa. Ensin kokeilin meidän makuuhuoneeseen Vallilan Katariina suuri-verhoja, mutta mies katseli niitä vähän kieroon, joten lopulta päädyimme ainakin hetken fiilistelemään tätä Marimekon Momentsia.
Mies yllätti mut totaalisesti ja toi eräänä päivänä (joskus tuossa menneillä viikoilla), postista kotiin paketin, jonka kertoi olevan minulle. Sieltä paljastui Design house stockholmin work lamp. Olen siitä joskus puhunut ja niinpä hän oli sen yllätykseksi ostanut, vau! Tuolla se valaisee nyt mun puolella petiä, mistä tulikin mieleeni, että yöpöydät ovat seuraavaksi ostoslistalla.
Tällä hetkellä yöpöytien virkaa toimittavat nuo, mitäs nuo nyt ovat – korkeat hyllytasot..? Ylimmällä hyllyllä on miehen minulle tekemä taulu – meneepä nyt siirappiseksi tämä. Mutta hän siis teki sen minulle, kun emme vielä asuneet yhdessä ja elämäntilanteiden vuoksi olimme muutoinkin paljon erillään. Pingviinit ovat minun heikko kohtani, niitä ei voi olla katsomatta nauramatta – etenkään siis pingviinivideoita.
Ja kun nyt kodista turistessani pääsin lapsen huoneesta meidän makuuhuoneeseen asti, niin nappasinpas loppuun vielä kuvan tauluistani, joita vielä pohdimme makuuhuoneen seinälle (kyllä yksi Picasso pitää kotona olla). Sänkymme on tummaa, ruskeaa puuta, joten sen puolesta sopisi hyvin. Verhosta en sitten enää tiedä. No, se selviää myöhemmin!
