Pikkujoulutytöstä verkkarimutsiin

Nyt, kun viikonloppua kohti mennään, ajattelin heittää tänne kuvat omasta pikkujoulutyylistäni tänä vuonna. Aikamoista kuvakimaraa olisi siis tulossa – toimiston vessasta, hahaa. Aiemmin täällä kirjoittelinkin edellisten vuosien pikkareista ja pohdin pikkujoulutyyliäni tälle vuodelle. No tuollainen siitä nyt tuli – paljettitoppi ja nahkaminari. Tosin melko löysä minimekko tuo on, ei mikään ihoa nuoleva ja hyvä niin. 

Ai niin, mekossa on myös taskut – vau-faktori mulle. Työpaikan pikkujoulut olivat siis viime viikonloppuna ja äkkiseltään en osaa sanoa, olisiko vielä luvassa muita kinkereitä näin joulun alla. Ystävät tuntuvat kaikki vetelevän joulukiireitään ja edessä olevat, ehkä jopa jollain asteikolla pikkujouluiksi laskettavat tapahtumat, ovatkin pienemmällä porukalla, pienimmät kahdestaan – minun ja ystäväni kesken. Todelliset VIP-bileet siis.

Meillä on tavannut vierähtää sempaloissa koko päivä, joten olin tänäkin vuonna varannut kahdet vaatekerrat mukaan. Ensin päiväohjelmaan sopivat vermeet ja sitten illaksi toiset, vähän vetävämmät kuteet. Myös meikki useimmiten kokee jossain sopivassa kohdassa muutoksen. Olen tavannut tehdä meikkipohjan ja perussiistin meikin päivälle, näin ollen selviän todella pienellä vaivalla siirtyessäni iltameikkiin. Ja siis tältä näytin päivämenoissa:

Ja tältä sitten illan tullen:

 

Tummanharmaa luomivärini oli päättänyt mennä palasiksi, joten mitään hurjan dramaattista en saanut taiottua. Tummanharmaa putu oli siis sekoittunut vaaleampaan, eikä sitä oikein ollut enää pelastettavissa. Pitänee siis lisätä uusi kauppalistalle. Mutta hauskaa oli, pääsin tanssimaan itseni hikeen asti (kuten toivoinkin) ja nauramaan mahanpohjaa myöten. Viime vuonna nauroin meikit kolme kertaa naamasta irti. Tällä kertaa selvisin pienillä korjauksilla, huh.

Ja koska kaikki lysti loppuu aikanaan, niin seuraavana päivänä olinkin tipahtanut takaisin verkkarimutsiksi. Päällä miehen collegepaita ja omat kalsarit, aika glamour.