Chickenpox (ja sairastuvan hitti – karttakirja)
Juuri, kun meinasin päästä vauhtiin joulujutuissa täällä blogin puolella, niin tulikin muutaman päivän hiljaisuus. Pikkumies sairastui vesirokkoon. Minun työviikkoni ja itse asiassa työt tämän vuoden puolella kaiken kaikkiaan loppuivat kerta laakista siihen. Tiistaina ehdin vielä tekemään kokonaisen päivän, mutta koska lapsen isä soitteli jo tiistaina aamusella ja ilmoitti kaulalle ilmestyneistä vesikelloista, osasin aika hyvin aavistaa, mitä on tulossa. Niinpä osasin myös tiistaina tehdä sen sorttisen työpäivän, että tarvittaessa voisin lopettaa työviikon siihen. Siitä lähtien olemmekin näyttäneet pääasiassa tältä:
Ipanapaa, äidin syliä, Apple teeveetä, Palmaa ja karttakirja – imukupista en ole ihan varma, mihin pikkumies sitä meinasi käyttää. Mutta eipä siinä, melkoisen vähällä ollaan tähän päivään asti päästy. Pilkkuja (pojan oma nimitys vesirokkonäpyille) on ”sopivasti” ja niitäkin ollaan suihkuteltu ja rasvailtu vesirokkovoiteella ja sinkkivoiteella kiltisti. Kuumetta on ollut korkeimmillaan alta 38, about 37.5 C, huh. Ja nyt, kun tuonkin sanoin ääneen niin ans kattoo iskee joku kuoleman kuume ja tuskahiki päälle.
Samalla, pojan möllöttäessä pieniä hetkiä itsekseen ja katsellessa netflixiä läpi, olen häärännyt jouluhommia loppuun. Nyt ne on kaikki melkolailla tehty, autoon pakattu ja jakamista vailla. Mökkikin tuli siivottua tuossa sivussa melkein huomaamatta – jee, sillä täyden työviikon sivussa olisi kyllä saattanut jäädä perusteellinen siivous tekemättä ihan silkasta väsymyksestä. Tänään sitten starttaamme mummolaan lepuuttamaan. Parkkeeraamme viikonlopuksi mun vanhempien luo, niin ikään pre-joulua viettämään. Onneksi mummu ja pappa eivät ole pöpökammoisia – pappa huusi puheluun sivusta, että saamme mennä sinne, vaikka olisi Ebola.
Mutta sepä siitä ja loppuun ehdoton hitti meidän sairastuvasta. Keskiviikkona poitsu oli vielä sen verran hyvässä ja reippaassa kunnossa, että kipitimme lyhyen ja tehokkaan iskun kirja- ja herkkukauppaan (kyllähän sitä kipeänä herkkuja tarvii). Kirjakaupasta löysin veljenpojalleni (joka on myös kummipoikani) ihanan ja paksun dinosauruskirjan ja oma lapsukainen bongasi tuon karttakirjan. Oma töppöseni rakastaa karttoja yli kaiken, joten ostin sen hänelle. Sitä ollaan nyt tutkittu päivät läpeensä. Hän on pohtinut päänsä puhki, mihin meidän pitäisi muuttaa. Ilmiselvästi kuitenkin pois Suomesta.
Lopuksi vielä bongasimme Turkin, isi on siellä nyt työmatkalla. Ihanaa, kaikki on nyt pakattu ja autossa, lahjat ostettu ja pian annettu, mummut ja papatkin viikonlopun jälkeen moikattu ja sen jälkeen voimmekin rentoutua joulun viettoon, tänä vuonna aikuisten kesken, sillä olemme sopineet, että poikamme viettää tämän joulun isänsä kanssa. Ensi vuonna sitten toisinpäin.